Kannattaa myös muistaa, että Holylandin jutut, erityisesti päätöslauselmia ja historiaa käsittelevät asiat ovat sellaisia, että ne eivät vanhene ja niitä kannattaa lukea, vaikka eivät tuoreita julkaisuja olisikaan. Esimerkiksi tämä kirjoitus on sellainen "ajaton", joka ei vanhene.
(kursivoidulla kirjoittaja s. esittää usein toistettuja propagandaväitteitä)
s:Lähi-idän lähihistorian unohdetut taustatiedot
No, vastataan väittämiin ja katsotaan, mitä ne todella tarkoittavat.
s:Esi-isiään koskevaa myyttiä palestiinalaiset ovat toistaneet niin paljon, että läntinen maailma on
alkanut pitää sitä faktana asioiden todenperäisyyttä tarkistamatta.
(kuva vanhasta Palestiinasta)
Palestiinalaiset ovat satavarmuudella alueilla eläneiden eri heimojen jälkeläisiä. He tuskin polveutuvat suoraan mistään yhdestä heimosta kuten filistealaisista tai kaananilaisista. On täysin kuitenkin ymmärrettävää, että kansallisia identiteettejä luotaessa valitaan joku heimo. Näin ovat historian saatossa muodostuneet mm. suomalaisten ja israelinjuutalaisten kansakunnat.
s: Jo pelkästään käsite muinainen "palestiinalainen kansa" on myytti ja vääristynyt identiteetti, jonka arabit keksivät Kuuden päivän sodan jälkeen 1967 vastavedoksi Israelin voitettua sodan sekä tekosyyksi Israelin vastaisille aggressioille. Sodan jälkeen Länsirannan ja Gazan arabiväestö muuttui äkkiä "palestiinalaiseksi kansaksi".
Ensimmäisiä viitteitä Palestiinasta erillisenä palestiinalaisena maana on arabipuolelta löydetty 1800/1900-luvun taitteesta. Sitä ennen ja monin paikoin mm. pan-arabialaisuusaatteen vaikutuksesta sitä on arabipuolella pidetty osana Syyriaa tai sitten suurta yhteistä arabivaltiota, joka olisi siis KAIKKIEN arabien kotimaa. Pan-Arabismi painui unholaan arabinationalismin pikkuhiljaa hävittyä paikallisemmille projekteille ja ymmärrykselle, että valtioita tarvitaan useampia. Useimmat lähteet kuitenkin antavat palestiinalaisen identiteetin synnylle aikamääreen 1930-luvulta.
1960-luvulla tietty tapahtui merkittäviä asioita palestiinalaisen identiteetin kehityksen kannalta. Vuonna 1965 perustettiin PLO, jonka tarkoituksena oli löytää palestiinalaisilla oma edustaja, etteivät kilpailevat arabivaltiot voi vuorotellen yrittää esiintyä palestiinalaisten virallisina edustajina. He halusivat omansa. Tätä usein kuulee virheellisesti käytettävän "palestiinalaisen kansan" perustamisena, vaikka tosiasiassa oli siis kyse heidän oman edustajansa perutamisesta, ei kansan.
Huomionarvoista on erityisesti se, että PLO perustettiin ennen Israelin kanssa käytyä 6-päivän sotaa ja tavoite itsenäisestä palestiinalaisvaltiosta lyötiin lukkoon myöskin ennen vuotta 1967. Näin kun usein kuulee väitettävän, että separatismipyrkimykset nousivat pintaan vasta Israelin valloitettua koko (länsi-)Palestiinan, kannattaa siis muistaa, että Palestiina valtiohanke Länsi-Rannalle luotiin jo ennen 6pv:n sotaa, arabimiehityksen aikana.
s:Tosiasiallisesti "palestiinalaiset" ovat vain arabeja, joita 1800-luvun lopulla ja erikoisesti 1900-luvun alkupuolella muutti ympäröivistä arabimaista Palestiinaan (pääasiallisesti Jordaniasta, jonka väestöstä 60–70 % on samaa arabikansaa).
Juuri tällaiset halpahintaiset propaganda"tölväykset" uppoavat ihmisiin, jotka eivät tiedä mitään kansallisuusaatteiden yleisestä kehityksestä maailmassa. Niihin, jotka luulevat esim. Suomen kehityksen olleen jotenkin ylväämpää, koska koulukirjassa niin lukee. Seuraavassa käyn hieman tätä kansallisuusaatetta lävitse.
Tosiasiallisesti suuri osa maailman ihmisistä oli 1800-luvulla vain osa jotain muuta. Näin oli Suomen ja suomalaistenkin laita. Poliittisen Suomi kokonaisuuden synty vuonna 1809 oli todellisuudessa jälkijättöisesti keksitty myytti. 1809 ei tapahtunut muuta kuin uskollisuudenvalan vannominen säädyiltä uudelle hallitsijalle, aikalaiset eivät tuolloin miettineet mitään valtiokokonaisuutta.
Tässä kohdin muuten juutalaiskansa nivoutuu mielenkiintoisella tavalla suomalaiskansan historiaan. Professori Israel Whasser nimittäin loi poliittisen Suomi valtio-opin pamfleteissaan 1830- ja 1840-luvuilla. En miehestä nyt muuta muista kuin nimen ja noita Suomeen liittyviä tekoja, mutta tuskin henkilö, jonka nimi on Israel Whasser ihan perusluterilainen on...:)
Kuitenkin näissä 1830-luvun pamfleteissaan hän julisti Suomi valtiokokonaisuuden syntyneen Porvoon valtiopäivillä 1809. Hän julisti, ettei Suomi ollut vain maakunta vaan valtio. Whasser keksi, että 1809 Ruotsin maakunta Suomi ei ollutkaan vain vaihtanut omistajaa vaan Suomen kansa ja valtio oli irtaantunut Ruotsista ja solminut unionin Venäjän kanssa. Näin ollen laillinen ja ideologinen perusta oli luotu suomalaisille ja Suomelle. Yleisenpään tietoisuuteen nämäkin opit tosin alkoivat päästä vasta 1860-luvulla, siis aika paljon vuoden 1809 jälkeen.
Yleinen tieto siitä, että 1809 olisi siis luotu uudenlainen Suomi-kokonaisuus välittömästi on ihan samanlainen "myytti", mitä lähes kaikkien valtioiden perustamishistoriaan liittyy. Suomalaiset ovat kuitenkin kiittollisuudenvelassa tälle nerokkaalle juutalaisprofessorille, joka Suomi-ideaa viisaasti kehitti.
Yleisesti tästä ajatuksesta on meillä kiitelty Snellmannia, hän sopii kai kansalliseksi sankariksi paremmin kuin juutalainen. Snellman ei alkuperäisessä "valtio-opissaan" kuitenkaan edes tarkoittanut Suomea eikä lämmennyt ajatukselle aluksi ollenkaan ja vasta vuonna 1861 hän keksi Suomen tulleen valtioksi jo 1809. 1809 luotu perustuslaki valjastettiin Suomi-idean käyttöön vasta 50 vuotta myöhemmin ja nimenomaan tähän perustuslakiin pohjautuen aloitettiin pitkä prosessi Suomi-idean toteuttamiseksi. Kulttuuriselta puolelta ideaa toteuttivat sitten kaikkien tuntemat Topelius, Runeberg ja tietysti "Sammatin"-Elias Lönnrot, joka runonkeruumatkoillaan Karjalaan loi Suomelle kulttuurihistoriallisen pohjan.
Maailmanlaajuisesti 1800-luku oli samanlaista kehitystä, kansallisvaltioaatteen kulta-aikaa. Lopulta nämä opit tietty päätyivät mm. sionisteille ja Palestiinassa asuneille arabeille. Aivan samalla tavalla kuin muutkin kansakunnat, joita kansallisvaltioaate loi he loivat omat perustansa valtiohankkeilleen. Palestiinassa tämä tapahtui vain sekä juutalaisten että arabien osalta hieman myöhemmin kuin Euroopassa. Se ei kummastakaan kuitenkaan sen vähempiarvoista tee, koska harvapa näistä (josko yksikään) kansallisuusaatteista todellista läpinäkyvää tieteellistä pohjaa omaa. Näin ollen, vaikka palestiinalaisten kansallisuusaate olisi 1900-luvun alkupuolen sijasta syntynyt vaikka 2000-luvulla ei se olisi yhtään sen vähempiarvoista.
s:Vielä 1800-luvun keskivaiheilla Turkin ottomaanien valtakaudella Palestiina oli autioitunut ja karu, vain harvojen beduiinien asuttama. Sellaiseksi esimerkiksi matkakertomuksessaan vuodelta 1867 Mark Twain kuvaa maata...
Kun tiedämme tämän, että demografinen suhde juutalaisten ja arabien välillä oli joka tapaukseesa murskaavan ylivoimainen arabeille(a90%,j10%), oli kokonaispopulaatio sitten mikä tahansa niin mitähän tällä usein toistetulla asialla oikein lopulta halutaan perustella? Sen tiedän, että Mark Twain kirjoitti useita matkakirjoja eri maista ympäri maailmaa ja yhteinen nimittäjä niille on se, että hän haukkui kaikki maat joissa kävi ironiseen tyyliin aivan lyttyyn. Hän siis kirjoissaan oikein tarkoituksellisesti haki asioita, jotka eivät ole kunnossa.
Olisiko niin, että usein unohdettu monen muunkin asian oikeuttaja kehitys olisi tämän propagandalauseen motivaattori. Juutalaiset olivat kehittyneitä, varakkaita ja sivistyneitä, arabit kurjia paimentolaisia muutamaa hallitsijaa lukuunottamatta. Seuraako tästä sitten looginen päätelmä, että tottakai juutalaisilla oli oikeus mennä modernisoimaan maa? Koska he olivat modernimpia niin tottakai heillä oli oikeus ottaa maa haltuunsa vähemmän kehittyneiltä arabeilta? Jostain syystä tämä perustelu tuo mieleeni Helsingin kauniiden historiallisten rakennusten tuhon 1960/70-luvuilla kehityksen nimissä. Onkohan tässä taustalla jotain samankaltaista?
Koska juutalaiset toivat modernit viljely- ja kastelumenetelmät arabeiden tehottaman feodaalimaatalouden tilalle niin arabien olisi pitänyt kiitollisena saamastaan tietotaidosta antaa maansa juutalaisille ja siirtyä itse muualle?
(kuva: sionistiliikkeen mainos Palestiinaan aikoville juutalaisille. Kuvaa hyvin ajan henkeä.)
s:Jo 1880-luvun alussa oli alkanut juutalaisten organisoitu maahanmuutto. Lähes täysin autioituneen ja kokonaan aavikoituneen maan juutalainen asutus alkoi vähitellen tehdä tuottavaksi, mikä veti mukaansa arabeja naapurimaista paremman elämän toivossa.
Jälleen toistuu sama kehitysteema. Oliko USAn suorittama intiaanikulttuurin tuhoaminen oikein, koska tilalle tuotiin kehittyyneempi kulttuuri? Jos juutalaiset olisivat saaneet maahanmuuttonsa ja valtiohankkeensa valmiiksi jo 1800-luvulla niin luultavasti olisivat voineet rauhassa tehdä palestiinalaisille "intiaanikohtelut" ilman, että muu maailma olisi siihen koskaan ehtinyt puuttua.
Sitten kun hanke yritettiin viedä loppuun vasta 1948 jälkeen kun maailma oli jo kokenut natsismin ja toisen maailmansodan kauhut, kehittänyt tehokkaat informaationsiirtolaitteet jolla saatiin tietoa mitä missäkin tapahtuu ja YK perustettu, ei enään tällainen politiikka saanutkaan hyväksyntää ja siihen on jääty paikalleen polkemaan tähän päivään saakka.
(kuva: palestiinalaisten al-nakba "katastrofi" kun koti piti jättää)
s:Kansainliitto (YK:n edeltäjä) myönsi 24.7.1922 Palestiinan mandaatin Britannialle sillä nimenomaisella edellytyksellä, että Britannia Balfourin periaatejulistuksen mukaisesti perustaa juutalaisen valtion mandaatille. Britannia kuitenkin häpeällisesti perusti heti vuonna 1922 Transjordanian arabivaltion (nykyinen Jordania, noin 4/5 osa mandaattialueesta), mutta jätti juutalaisvaltion perustamatta.
Faktoja: Jordania ei kuulunut juutalalaisille tarkoitettuun mandaattiin kuin pari kuukautta paperilla. Mandaatin käytännön toteutuksessa ei päivääkään. Kansainliitto siunasi Jordanian erotuksen juutalaisille tarkoitetusta alueesta, joten tämä usein toistettu asia on siltä osin ainakin täysin valheellinen. Britannia ei rikkonut mitään erottaessaan Jordanian, koska KL sen erotuksen hyväksyi.
(kuva: brittiläinen mandaatti, juutalaisille tarkoitettu alue kirkkaan keltaisella)
s:Britannian mandaattihallituksen menettely oli täysin nurinkurinen, sillä Kansainliiton Palestiinan mandaattia koskevat ehdot nimenomaan edellyttivät juutalaisvaltion perustamista lähes koko mandaattialueelle. On erikoisesti korostettava, että Kansainliiton Palestiinaa koskevat mandaattiehdot olivat silloista kansainvälistä oikeutta ja ne sitoivat Britanniaa noudattamaan niitä.
Mandaattijärjestelmä tehtiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen romahtaneen Ottomaani-imperiumin, häviäjävaltojen jne. alueita kontrolloimaan.
(kuva: Ranskan ja Britannian mandaatit Ottomaanien entisillä alueilla)
Kansainliiton suurimpia ongelmia oli se, että käytännössä sen päätösten voimaantulo riippui vain siitä miten sen ajan suuurvallat päätöksiin suhtautuivat. Kansainliitolla ei ollut mitään YK-joukkoja tai auktoriteettia ellei joku suurvalta suostunut asiaa ajamaan. Näin ollen suurin osa sen työstä jäi vain päätöslauselmiksi, koska jos päätöslauselma ei suurvaltaa miellyttänyt teki se joka tapauksessa asian kuten halusi.
YK tosin joutui 2000-luvulla samanlaisen ongelman eteen kun G.W.Bushin hallinto päätti luopua toisen maailmansodan jälkeisestä siitä asti vallinneesta YK:n auktoriteetin tunnustavasta USAn ulkopolitiikan doktriinista "multilateraalisesti jos voimme, unilateraalisesti vain jos meidän on pakko", kääntämällä lauseen päälaelleen "unilateraalisesti jos voimme, multilateraalisesti vain jos meidän on pakko". G.W.Bushin hallituksen toiminta ja YK:n ongelmat ei-valtiollisten toimijoiden väkivallan estämiseksi ovat ajaneet sen kohti samaa tietä johon KL tuhoutui. Onneksi viimeaikoina myös Bushin hallinto on osoittanut kiinnostusta uudesta multilateraaliseen toimintaan nähtyään yksin toimimisen riskit ja YK ymmärtänyt, että sen on muututtava niin että myös ei-valtiollisia toimijoita vastaan kyettäisiin YK:n järjestelmän puitteissa toimimaan.
YK:n arvovalta saattaa siis vielä palata, toivon niin, koska muuten päädymme tilanteeseen, jossa suurvallat luovat erilaisia nopean toiminnan joukkoja joiden voimankäyttöä ja toimintatapoja rajoittaa ainoastaan suurvallan kulloinenkin hallitus ja sen omaksuma moraali. Tällöin palattaisiin tilanteeseen, jossa kaikki toisen maailmansodan jälkeen luodut pelisäännöt heitettäisiin roskakoriin ja tarpeeksi voimakas valtio voisi tehdä mitä rikoksia ikinä haluaa ilman pelkoa muun maailman tuomiosta tai vastatoimista.
Britannian motiivit ottaa mandaatti vastaan taas olivat puhtaan imperialistiset. Sille tai vieressä omaa mandaattiaan hoitaneelle Ranskalle mandaattialueet olivat vain osa omaa imperiumia ja sellaisina niitä myös kohdeltiin. Kansainliiton päätöksillä luotiin vain ensimmäisen maailmansodan voittajavalloille "laillinen" pohja laajentaa valtakuntiansa. Britannia siis tiesi hyvin, että sitä ei KL todellisuudessa sido yhtään mihinkään ja siksi onkin minusta hämmästyttävää, että he ylipäänsä viitsivät hakea KL:stä hyväksynnän (Trans-)Jordanian erotukselle juutalaisille tarkoitetusta alueesta.
Myös kannattaa muistaa, vaikka KL:n Palestiinan mandaattia yleensä on tulkittu juutalaisvaltion perustamiseen tähtääväksi, ei siinä sitä suoraan missään sanota. Puhutaan vain "kansallisesta kodista", joka on erittäin moniselitteinen sanonta.
Mandaatteja oli kuitenkin erilaisia A-,B- ja C-luokan mandaatteja. Palestiinan mandaatti oli ns. A-luokan mandaatti, joka taas tarkoittaa, että mandaattialue on saavuttanut kehitystason, jossa ne voivat olla itsenäisiä valtioita. Mandaattihallitsijaa tarvitaan järjestämään ja avustamaan hallintoa siksi aikaa, että ne voivat seisoa omilla jaloillaan. Tämä kertoo selvästi sen, että Palestiinan mandaatin tarkoituksena oli itsenäinen valtio. On sitten toinen asia voidaanko katsoa tämänkään tarkoittavan, että valtion tulisi olla juutalaisvaltio vai riitäisikö kansalliseksi kodiksi valtio, jossa juutalaisilla on mandaatissa luvatut oikeudet.
s:Israelin tunnustaminen on täysin islamin uskonnon vastaista, mikä myös keskeisesti sanelee palestiinalaisten jihadin Israelia vastaan. Siinä islamin uskonto on häikäilemättömästi valjastettu toimimaan palestiinalaisten tarkoitusperien puolesta.
Egypti ja Jordania ovat kuitenkin tehneet rauhansopimukset Israelin kanssa. 1960-luvulla kukaan ei olisi voinut ajatella tällaisen olevan mahdollista. Lisäksi arabit ovat kaupankäynnin edistämiseksi länsimaailman kanssa olleet jatkuvasti valmiita joustamaan uskontonsa määräyksistä tai ainakin keksimään uusia vähemmän tiukkoja sovelluksia niille.
Näin ollen on siis täysin mahdollista, että uskonnon tulkintaa voidaan muuttaa. Se olisi tarpeen erityisesti naisten oikeuksien ja Israelin tunnustamisen kannalta. Israelin kanssa tehtävää rauhansopimusta ja tunnustusta Arabiliitto tosin onkin tarjonnut useaan otteeseen vastineeksi Israelin 1967 valloittamilta alueilta vetäytymisestä. Toistaiseksi Israel ei ole suostunut tähän.
s:Israelin ja palestiinalaisten välinen konflikti on pääasiallisesti ollut seurausta palestiinalaisten järjestämistä tekaistuista selkkauksista, joiden tarkoituksena on ollut maailman sympatian hankkiminen ja saada Israel näyttämään palestiinalaisten sortajana ja alistajana.
Israel häviää mediasodan?
ei ainakaan heidän mielestään.....Mediasota on yksi osa konfliktia ja sillä kentällä käydään jatkuvasti taistelua niin kuin muuallakin. Ulkomaailman mielipiteet ovat tärkeitä.
Suurimmat media- ja uutistalot ovat jatkuvassa "pommituksessa" molemmilta puolilta. Esimerkiksi BBC saa jatkuvasti syytöksiä niin palestiinalaisilta kuin juutalaisilta toisen osapuolen suosinnasta. Toiset väittävät palestiinalaisten olevan tappiolla mediassa ja toiset taas, että mediatalot ovat salaliitossa juutalaisia vastaan.
Jotku väittävät vain palestiinalaisten liioittelevan kärsimyksiään ja uutisoinnin olevan pelkkää palestiinalaisten masinoimaa propagandaa. Heidän mukaansa Israel kertoo aina ja vain totuuden eikä harrasta propagandaa. Toisaalta he unohtavat autuaasti, että Israelilla on sisäministeriö alaisuudessa propagandayksikkö, joka usein valmistelee tiedotteet suurimmista konflikteista palestiinalaisten kanssa. He unohtavat, että on täysin julkinen asia esim. ADL (juutalaisten antisemitismin vastainen järjestö) jakaa joka vuosi n.40miljoonaa dollaria Israelista positiivisesti kertovaan nettikirjoitteluun. Myös pääsee unohtumaan, että useat mediatalot ovat pitkälle juutalaisomisteisia joten on ihmeellistä että juutalaiset pääomamiehet antaisivat "palestiinalaispropagandan" levitä omistamissaan tiedoitusvälineissä.
Totuus tästäkin lienee, että suurten uutistoimistojen mediasta pääsee läpi molempien puolten propagandaa sekä aidosti puolueettomia uutisia. Kannaattaakin aina tarkistaa faktat monesta eri lähteestä eikä uskoa sivustoja, jotka väittävät kertovansa absoluuttisen totuuden asioista, koska sellaista ei olemassakaan.
Erilaisista vanhoista sanomalehdistä etc. kootut quotet (lainaukset) kannattaa aina tarkistaa jos mahdollista suuremmassa asiayhteydessä eli lukea koko artikkeli. Jos sitä ei ole saatavissa ei lainauksella ole mitään arvoa. Se saattaa olla kokonaan keksitty tai asiayhteydestään irroitettu. Näitä löytyy molemmilta puolilta runsaasti.
s:Palestiinalaisten asema Länsirannalla muistuttaa lähinnä autonomiaa vapaine vaaleineen ym. Väittämä Israelin miehityksestä Länsirannalla on palestiinalaisten sepitelmä maailman sympatian hankkimiseksi ja tekosyy Israelin vastaisille aggressioille. Kuitenkin siirtokunnista johtuen mm. EU on aiheettomasti asettanut Israelin tuotteet
Länsirannalta boikottiin.
(kuva: boikottikampanjasta)
Kannattaa katsoa esim. http://www.yle.fi/yle24/videosali/index.php?a=11&t=4&q=5
Linkki toimii torstai puoleen yöhön asti 20.4.2006, sen jälkeen on löydettävissä sanallinen tiivistelmä. Ohjelmassa kerrotaan hyvin millaisessa "autonomiassa" palestiinalaiset todellisuudessa elävät. Se muistuttaa hyvin paljon bantustan Etelä-Afrikkaa eikä esim. Suomen autonomiaa Venäjän vallan aikana. Liikkuminen on rajoitettua, Jordaniassa töissä olevat palestiinalaiset pääsevät helpommin New Yorkiin kuin omaan kotikyläänsä, tiet on merkitty vain juutalaisille, jos palestiinalaisia kuljetetaan busseissa näillä teillä kestävät matkat päiväkausia eikä busseista saa poistua ja ikkunatkin on peitettävä. Vähän kuin Porkkalan läpi menneissä junissa NL:n aikoihin.
Suurin osa siirtokuntalaisista on varakkaita USAsta ja Euroopasta muuttaneita kiihkouskovaisjuutalaisia, joiden omat motiivit ja toimitatavat ovat vähintäänkin arveluttavia. Heitä eivät kiinnosta lait vaan ainoastaan raamatun perustelut Jumalan lupaamasta maasta. Lisäksi koska he tosiaan yleensä ovat muualta tulleita ei voida olettaa heillä olevan samanlaisia oikeuksia alueeseen kuin alkuperäisasukkailla.
(kuva: Israelin siirtokunta)
Lisäksi kannattaa muistaa jälleen faktat. Israel miehitti Länsi-Rannan 1967 sodassa, josta se tosin todettiin syyttömäksi. Sen jälkeen kuitenkin se alkoi kohdella alueita kuin ominaan. Sinne alkoi muuttamaan muualta maailmasta juutalaisia, Israelin valtio tukee näitä siirtokuntalaisia avokätisesti, rikkoo Geneven sopimusta, rikkoo ICJ:n päätöksiä jne. jne. Jos valloittaa alueen ja tukee omien kansalaisten tai uusien omien kansalaisten sinne muuttoa rahalla ja sotavoimalla niin miksi muuksi sitä voitaisiin kutsua kuin miehitykseksi? En minä ainakaan keksi mitään muuta termiä tätä kuvaamaan.
Eräs israelilainen rauhanaktivisti kertoi herätyksestään ja 1967 valloitetuista alueista:
"Olin silloin 11-vuotias. Ei puhuttu miehitetyistä tai kiistellyistä alueista. Ne kulkivat nimellä meidän uudet alueet.
Teimme vanhempien kanssa retkiä alueille ja olimme tosiaan kuin valtaajat. Olimme tarkastamassa uusia tiluksiamme. Mukanamme olleet ihmiset usein suunnittelivat mitä kaikkea rakentaisivat tänne kun alueet nyt kuuluivat meille, uudet alueemme. Silloin tajusin asian brutaalimman luonteen. Olimme häikäilettömiä valloittajia ja liityin heti rauhanliikkeeseen, joka ajoi pikaista alueilta vetäytymistä".
Israelin itsenäisyystaistelun sankareihin kuulunut entinen Knessetin jäsen ja ministeri Victor Shem-Tov kuvaili 1967 tilannetta:
"Sota 1967 sujui liian hyvin. Saimme odottamatta haltuumme suuria alueita maata. Oli virhe olla vetätymättä. Meidän olisi pitänyt vetäytyä heti. Kun niin ei tehty siitä alkoi Israelin moraalinen rappio."
Hänen tyttärensä kertoi seuraavaa:
"Minä sanoin, että meidän on vetäydyttävä. Monet uskoivat, että kyllä palestiinalaiset nyt alistuvat kohtaloonsa. Alueet ovat meidän.
Minä sanoin jo silloin, että yksikään kansa ei suostu elämään noin, toisen hallitsemana. Sanoin, että kansannousu tulee varmasti, mutta kukaan ei kuunnellut."
Länsi heräsi huomaamaan Lähi-Idän muuttuneen tilanteen 1980-luvun Libanonin sotaretken aikana. Israel oli muuttunut piskuisesta sankarillisesta selviytyjävaltiosta alueen voimatekijäksi, joka ei enään toiminutkaan kuten siltä oli odotettu näkemään, vain puolustustarkoituksessa.
Ihmiset alkoivat kysellä miksi 1967 miehitettyjä alueita pitää sellaisen sotavoiman omaavan valtion "turvallisuutensa tähden" miehittää ja miten sinne kasvavalla vauhdilla muuttavat siirtokuntalaiset liittyvät turvallisuuteen? Viimeistään ensimmäinen intifada avasi loppujenkin silmät. Israel piti alueista, koska halusi ne itselleen.
Nyt Israelin pääministeri Ehud Olmert on tehnyt kunnianhimoisen suunnitelman Israelin lopullisista rajoista. Suunnitelma varmaan tyydyttää Israelin maltillista enemmistöä, mutta ei palestiinalaisia tai Israelin ääri-oikeistoa.
Väliaikaiseksi luvattu turvamuuri on niinkuin monet epäilivätkin tarkoitettu lopulliseksi maan rajaksi. Se rikkoo palestiinalaisten asutusta monin paikoin todella pahasta, tehden sen paikka paikoin oikeastaan mahdottomaksi. Muuri ei kulje pre-1967 aselepolinjojen reittiä, joita on pidetty pohjana rauhanneuvotteluille. Suunnitelma eristää palestiinalaiset kokonaan Jerusalemista, vaikka se on heillekkin pyhä kaupunki. Se tekee Länsi-Rannasta tilkkutäkin, Israelin sisään täysin jäävän bantustanin.
Israelin äärioikeisto ja siirtokuntaliike taas kokee tulleensa petetyksi, koska heille kelpaa vain ei enempi tai vähempi kuin koko (länsi-)Palestiina. Heidän suunnitelmansa palestiinalaisten varalle (pakolla ajaminen Jordaniaan) tuovat mieleen sellaisia hirmuhallitsijoita, ettei niitä tässä tohdi mainita.
Suunnitelman pohja on kyllä hyvä, mutta siihen pitää saada myönnytyksiä palestiinalaisille mikäli sillä tosiaan halutaan saada aikaan rauha eikä vain pitkittää tilannetta.
Kommentit