Olen pitänyt todella pitkän tauon. Osittain työkiireiden vuoksi ja osittain kun olen miettinyt missä muodossa blogia jatkaisin. Minulla kävi mielessä vaihtaa englannin kieleen, koska maailmalla on useita hyviä lähi-idän tilannetta ja terrorismia yms. käsitteleviä blogeja, joissa keskustelu käy kuumana. Suomen blogimaailma on aika pieni tällaiseen kun useimmat haluavat kirjoittaa lähempänä omaa arkea (toistaiseksi ainakin ja toivottavasti niin pysyykin) olevia asioita.

Luin kuitenkin ilokseni monista suomalaisista blogeista, joihin minun kirjoituksiani oli referoitu ja analysoitu. Erityisesti jäi mieleeni maalainen, jonka kirjoitus Ranskan mellakoista ja etenkin netissä riehuvista tilannetta hyväkseen käyttävistä tuomiopäivän julistaja rasisteista kuten vääräuskoinen antoi minulle uutta potkua jatkaa kirjoittamista jälleen ja edelleen suomen kauniilla kielellä.

Äärioikeistopopulisteja vastaan käytävä taistelu on meinaan maailmanrauhan kannalta yhtä tärkeää kuin terroristeja vastaankin taistelu. Itse en tuomiopäivänjulistajaksi haluaisi ryhtyä, mutta viimeaikojen tapahtumien reaktiot muistuttavat kovasti 1930-luvun ihmisten reaktioita natsien propagandaan juutalaisten pahoista teoista. Tällä kertaa ei tietenkään ole kyse pelkästään propagandasta ja Euroopassa riehuvat ääri-islamistit ovat vakava uhka. Ranskan mellakoidenkin "spontaanius" hävisi kun löytyi organisoitu pommitehdas, eli mellakoiden takana oli järjestäytynyttä(kin) väkeä. Silloin kun selvästi havaitaan ja saadaan kiikkiin henkilöitä, jotka ovat todistettavasti kytköksissä kv. järjestäytyneeseen terrorismiin yleisnimeltään Al-Qaedaan tulee oikeuden olla raju ja armoton kuten muutakin järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Euroopassa on kuitenkin menestyksellisesti taisteltu muutakin europpalaista terrorismia vastaan vuosikymmenet ja Euroopan tiedustelupalveluilla on kaikki valttikortit käsissään voittaa tämäkin taistelu ilman, että lähdetään USA ja Guantanamon linjoille.

Ongelmista pitää pystyä puhumaan, mutta nyt on valtavirran politiikkaan sekä lehtien pääkirjoituksiinkin ilmestynyt aivan liikaa kieltä, jota tähän saakka on tavattu vain äärioikeiston ja natsien propagandajulkaisuissa. Ilta-Lehden pilakuva stereotyyppisestä "rättipäästä" pommi kädessään ei herätä enään ihmisissä minkäänlaista reaktiota, että ehkä arabi/muslimirasismi on jo tullut legitiimiksi kuten Noam Chomsky (jota en nyt muuten niin hirveästi arvosta) totesi "Rasismi arabeja kohtaan on viimeinen laillisen rasismin muoto". Oma tuomiopäivän pelkoni on, että päivä jolloin keskitysleirien portit taas avataan, tällä kertaa erityisesti arabimuslimeja varten ei välttämättä ole kaukana. Kuubassahan jenkeillä itse asiassa jo sellainen on.

Täytyy muistaa, että pääosa Ranskan riehujista ei ollut ulkomaalaisia vaan ranskalaisia, joiden vanhemmat kyllä ovat olleet ulkomaalaisia. Euroopan maiden kansallisuuden omaavia euromuslimeja on enemmän kuin suomalaisia silti pieni Suomikin saa äänensä kuuluviin tuhat kertaa helpommin. Heidän vanhemmilleen oli suuri unelma päästä eurooppalaisten käymäläsiivojiksi, mutta heidän lapsensa haluavat saman kuin mekin. Lain mukaan heillä siihen pitäisi olla mahdollisuuskin, mutta käytännössähän asiat eivät niin mene.

Erilaisten etnisten vähemmistöjen kohtelussa on kolme erilaista hyväksyttyä tapaa. Rasisteille tiedoksi, että joukkokarkoitukset, etniset puhdistukset ja keskitysleirit eivät kuulu niihin. Todella lyhyesti tiivistettynä ne kuitenkin menevät näin :
1. Maahanmuuttajan pitää muuttua kohdemaan kansalaiseksi ja omaksua sen tavat ja kulttuuri eli periaatteessa luopua omastaan. Ranskassa on tehty juuri näin.

2. Hyväksytään, että maahanmuuttaja säilyttää omat tapansa, mutta häneltä vaaditaan samalla uuden kotimaan kulttuurin ja tapojen omaksumista. Suomessa pyritään toimimaan näin.

3. Maahanmuuttajat säilyttävät kokonaan omat sääntönsä ja tapansa kunhan eivät häiritse muita ja muodostavat "pikku-kiinoja" yms. uuteen kotimaahansa. USA:ssa toimitaan näin.

keban.jpgKontulanet.jpg

Omasta mielestäni Suomen ja monen muun maan tapa on paras, koska maahanmuutajien pitää jollakin tasolla sopeutua uuteen kotimaahansa jotteivät jää eristyksiin ja "ghettoudu". Joulujuhlien ja suvivirsien kieltäminen loukkaavana on liikaa, mutta heille pitää antaa täydet oikeudet.  Nyrkkisääntönä käyköön tämä  "Anna täydet oikeudet, mutta torju vaatimukset erioikeuksista".

Tässä Daniel Pipesin esimerkkeinä muutamia asioita, mitä tuo nyrkkisääntö käytännössä tarkoittaa:
http://www.danielpipes.org/article/2491
------------------------------------

Muihin vähemmistöuskontoihin kuuluvat voivat saada vapaapäiviä, pitää partaa tai haudata kuolleensa yksityisille hautausmaille – siis miksipä eivät muslimit?

Sen sijaan erityiset etuoikeudet islamille ja muslimeille eivät ole hyväksyttävissä, kuten:

Jakolinja kussakin tapauksessa on siinä, hyväksyvätkö muslimit sopeutumisen olemassa olevaan järjestykseen, vai haluavatko he rakentaa sen uudestaan. Työskentely systeemissä on oikein, sen valtaaminen ei. Amerikkalaisin termein ilmaistuna muslimien täytyy hyväksyä perustuslaki, ei kaataa sitä.
islam-khoja-minaret.jpg

-------------------------------

Mielestäni tässä nyrkkisäännössä toteutuu aika reilun pelin henki. Jos muslim ei sitä hyväksy niin sitten vika on hänessä ei meissä , suurin osa muslimeista varmaan hyväksyy tällaisen.


---------------------------------------------
 
Mennänpä sitten Israelin poliittiseen kenttään, jossa kuohuu:


Ariel Sharon jättää Likudin (oikeistopuolue), jota oli perustamassa
----------
ariel_sharon.jpg

Vanha kettu Sharon aikoo nimittäin perustaa uuden keskusta-oikeistolaisen liittouman. Siihen hän aikoo haalia niin sanotun klassisen oikeiston ja klassisen vasemmiston ihmisiä, Shimon Peres, jonka varmasti kaikki tuntevat tulee varmaankin mukaan vasemmiston puolelta.

Palestiinalaiskysymyksessä klassisen oikeiston sekä vasemmiston mielipide on ollut sama siinä, että he EIVÄT halua hallita palestiinalaisia. Oikeisto sen sijaan on uskonut vetätymiseen yksipuolisin päätöksin ilma neuvotteluja ja yhteistyötä palestiinalaisten kanssa kuten Gazassa tehtiin. Vasemmisto taas on uskonut, että parhaaseen tulokseen päästään neuvotteluin.

Joka tapauksessa tällä tempauksellaan Sharon selvästi hyppää mukaan Tiekartta-rauhanprosessin kelkkaan ja mikäli hänen liittoumansa voittaa kohta edessä olevat vaalit on vetäytymisiä palestiinalaisalueilta odotettavissa lisää. Sitähän kaikki palestiinalaisten itsemäärämisoikeuden puolestapuhujat kuten minä tietty toivovat. Miten se sitten tapahtuu, taipuuko Sharon neuvotteluihin vai taipuvatko hänen vasemmiston puolelta tulevat uudet liittolaisensa yksipuolisten vetäytymisten sanelupolitiikkaan on toinen kysymys.

Sharon ei tietenkään ole palestiinalaisvaltion kannattaja ja hänen motiivinsa Gazasta vetäytymiseen, joita muut ovat voineet vain arvailla, koska hän ei niitä suostunut suoraa kertomaan ovat luultavasti liittyneet Jerusalemin ja osan Länsi-Rantaa lopulliseen liittämiseen Israeliin. Siihenhän palestiinalaiset eivät koskaan tule suostumaan eikä maailma sitä tunnustamaan.

Arabilehdistö on kirjoittanut, että kyseessä on vain temppu ajan voittamiseksi, jotta loputkin palestiinalaisalueet saadaan "vietyä" Israelille samalla kun ovelasti laitetaan sisäpoliitiikka sekaisin, jotta rauhanprosessia ei voida jatkaa.

Seuraukset tästä vedosta ovat siis toistaseksi arvailujen varassa, mutta minä itse ja jokainen rauhanprosessista jotain toivoa kuitenkin hartaasti toivoo Sharonin uuden liittouman tai työväenpuolueen voittoa vaaleissa. Vastapooli "uusi"-Likud melko varmasti johdossaan Benjamin Netanyahu on myrkkyä rauhanprosessille 100% varmuudella. B.N. on siirtokuntaliikkeen suurin toivo ja hänen teesinsä vaaleissa tulevat nimenomaan koskemaan Israelin laajentumista Länsi-Rannalle lisää, Jerusalemin jakamattomuutta ja ehkä jopa paluuta Gazaan. Hän tulee selittämään kannattajilleen erittäin vakuuttavasti miten miehityksen jatkaminen tulee olemaan elintärkeää Israelille. Hän varmasti "unohtaa" myös sen, mitä Sharon on näköjään jo havainnut, että palestiinalaisten lukumäärä Israelin kontrolloimilla alueilla alkaa ylittää juutalaisten lukumäärän. Kaikki historiaa jonkin verran tuntevat tietävät mihin se johtaa jos vähemmistö pitää enemmistöä sorrossa.

Eli summa summarum Sharonin uudesta puolueesta voi tulla rauhalle este tai toivo, mutta hänen vanhan puolueensa voittaessa rauhanprosessi kaatuu takuuvarmasti. Nyt kun joitakin konkreettisia edistysaskeleita on vihdoin saatu olisi se hirveä katastrofi. 3. intifada alkaisi ja Israelin äärioikeisto ilkkuisi " katsokaa olimme oikeassa palestiinalaiset haluavat vain riehua ja tappaa......".

Toivon, että näin ei käy.php00c.jpg