Minulla on ollut hiljaista kirjoitusrintamalla. Nyt täytyy kuitenkin jatkaa, koska tilastot osoittavat selvästi, että blogia tosiaan luetaan melkoisesti, vaikka keskustelua ei pahemmin ole tuota isän ja pojan traagista kuolemaa lukuunottamatta päässyt syntymään.

Kuumin asia nyt on tietty USAn ulkoministeri C.Ricen vierailu alueella ja molempien osapuolten tapaaminen. Mitään uutta hänellä ei juuri kuitenkaan ole mukanaan kerrottavaksi. Abbasia vaaditaan pitämään terroristeja tarkemmin kurissa ja Israelia painostetaan olemaan rakentematta lisää siirtokuntia Länsi-Rannalle kun Gazasta vetäytyminen alkaa. Yksi asia kuitenkin nousee ylitse muiden. USAn viesti on, että "Mikään ei saa häiritä vetäytymissuunnitelmaa". Tulitauon rakoilu ja vetäytymisen viivästyminen ovat viime aikoina aiheuttaneet epäilyä tapahtuuko vetäytymistä sittenkään. USA haluaa nyt viestittää, että mikään ei ole muuttunut eikä saa muuttua. Suunnitelma tullaan vetämään läpi.

Vierailua pidetään "kriittiseen aikaan" tapahtuvana ja onhan se tärkeää, että juuri nyt USA näyttää olevansa alueen tulevaisuudensuunnitelmissa täysillä mukana.

Journalisti Gazassa Gush Katifin siirtokunnassa

Olen seuraillut tässä BBC:n kirjoitussarjaa, jossa eräs toimittaja on asunut jonkin aikaa juutalaisessa siirtokunnassa Gazassa. Hänen havaintonsa ovat juuri sellaisia kuin olisi osannut odottaakkin. Siirtokuntalaiset tuntevat olevansa petettyjä ja yksin sekä ovat katkeria.

Sharonin eräs lempinimistä oli aikanaan "Mr. Settlement" ja hän oli eräs Israelin voimakkaimpia hahmoja tukemassa siirtokuntaliikkeen laajenemista. Se, että juuri Sharon on nyt toteuttamassa vetäytymistä aiheuttaa katkeria tunteenpurkauksia, häntä pidetään petturina.

Laitetaan tähän vähän kuvia Gush Katifista ja jatketaan tekstiä sitten:





Kuvat ovat siis noin 3000 asukkaan uskonnollisesta juutalaissiirtokunnasta, se on noin kolmasosa Gazan koko juutalaisväestöstä. Näitä katsellessaan tulee tietty sääli noita ihmisiä, koska he joutuvat jättämään kotinsa. Äärioikeistopropagandaan ei kuitenkaan kannata lähteä mukaan, koska mistään etnisistä puhdistuksista tms. ei ole kyse. Siirtokuntalaiset tulevat saamaan mittavat kompensaatiot ja uudet tilat viljelläkseen, pitää myös muistaa mitä heidän läsnäolonsa on tehnyt palestiinalaisille vuosikymmeniä jatkuneen sotilasmiehityksen aikana. Lisäksi jos haetaan vertailukohtaa koti-Suomesta tulee mieleen Helsingin kaupungin "etninen puhdistus":) Myllypuron Ala-kiven tiellä, jossa talojen katsottiin olevan liian saastuneita, jotta niissä voisi asua. Joskus valtio nyt vain joutuu siirtämään kansalaisiaan uusiin korvaaviin asuntoihin, ikäväähän se on, mutta joskus pakollista.

Siirtokunta on sisäpuolelta todella idyllinen paikka ja sitä voisi luulla oikeaksi rauhan tyyssijaksi, ulkopuolelta katsottuna se on kuitenkin kuin linnoitus, joka on rakennettu vihamieliseen maahan. Asiaa siltä kannalta katsottaessa ei tunnu järkevältä sellaisen ylläpitäminen johon tarvitaan enemmän sotilaita kuin asukkaita.

Useat asukkaista kantavat mukanaa aseita, mikä muistuttaa paikan labiiliudesta.Siirtokuntalaiset eivät tietenkään yleisesti hyväksy vetäytymistä ja useat ovat vielä epäuskoisia koko tapahtumasta, monet ovat uskovaisia ja odottavat Jumalan vielä vievän heidät "voittoon" asiassa. Eräs muualta alueelta kotoisin oleva israelilaismies kuitenkin anonyymisti tokaisee toimittajalle, että Gazan siirtokunnat on järkevää lopettaa ja toteuttaa vetäytyminen  yhdessä PAn kanssa.

Paikalla asuu myös siirtokuntalaisia, jotka 1982 evakuoitiin Siinailta, jota Israel miehitti. Egypti sai tuolloin rauhansopimusta vastaan Siinain takaisin Israelilta ja sieltä jouduttiin evakuoimaan samankaltainen uskonnolinen siirtokunta. Kaksi, jotka silloin viimeisien joukossa kannettiin pakolla kodeistaan ulos tilittävät toimittajalle.

He kertovat tekevänsä vastarintaa viimeiseen asti kuitenkin ilman väkivaltaa. Siirtokuntalaisten pelättyä väkivaltaista vastarintaa kutsutaan Sharonin valheelliseksi propagandatempuksi. Katkerimpia he ovat siitä, että heidän mielestään Israelin hallitus rohkaisi heitä muuttamaan siirtokuntaan.

Seuraavaksi he jatkavat, että heillä juuri on Jumalan lupa olla täällä ja jos he nyt vetäytyvät tulevat arabit kyllä perässä seuraavaan paikkaan kunnes mitään ei ole jäljellä. Palestiinalaisilla ei heidän mielestään ole oikeutta asua Eretz Israelissa, koska Jumala on luvannut alueen juuri heille. Tälläiset kommentit asettavat muuten rauhallisilta tuntuvat siirtokuntalaiset varsin ikävään valoon kun palestiinalaisten kärsimys on tunnettu tosiasia.

Lisäksi siirtokuntalaiset toistavat taajaan vanhaa valhetta siitä, että "maa oli tyhjä kun juutalaiset sinne saapuivat". Todellisuudessahan maa oli asuttu ja siellä oli juutalaisia, kristittyjä ja muslimeja, eniten kuitenkin arabimuslimeja, kaikki sulassa sovussa.

Lisää toimittajan matkasta Gush Katifiin voi lukea http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/middle_east/4094828.stm