maanantai, 13. elokuu 2007

Uusia tuuli, Inttimuistoja.

Täällä olin minä. Siinä lopussa ne piruparat, jotka juoksee eikä edes tankilla pääsee. Niitä mä olin.

----------------------------------------------------------------------------------------

Hätilässä. PsJääkäreitä. Ihan kuin me, mutta käytettiin Bmp rynnökkövaunuja, joista mun mielestä pääsi nopeammin ulos, tosin mitään "ala-luukkuja" ei ollut. Noissa Leopardeissa ole kuin isompi tykki, mutta ne ovat hitaampia ja muutenkin ylhintaisia paskoja olis mieluummin ostanu ryssiltä Bmp3:sia eikä saku Leopardeja. Eiköhän se jo sodassa nähty kumman vaunut jyräs Berliiniin?

----------------------------------------------------------------------------------------

Hah hah haaa... Vitun pellet pyörähti pois edestä. Me jouduttiin makaamaan siinä niin, että tankki ajoi yli. Eikä tuntunu kivalta kun tetsarit rahisi pohjaa vasten. Jos tuossa on Suomen puolustajat niin en paljoa laita arvoa heille. PELLET! Ai olikin viestimiehiä, no kyllähän sen sitten ymmärtää.  Viestimiehiä sanottiinkin ennen "wireless" aikaa yleisemmin KELAPERSEIKSI tai MIKKIHIIRIKSI, joka kuvaa niiden rohkeutta hyvin.

Tulkaa 1.PsJK:hon katsomaan miten tankkipelko poistuu. Toinen oli, että kaivettiin potero ja oltiin siellä ja tankki ajeli edestakaisin päällä, koska niinhän ne tekee sodassakin. Helpompaa se nyt oli kun se kun poteron päälle heitettiin pari havua ja napalmia ja sitten piti tulla ulos sieltä. Siis ihan piece of cake

 

 

------------------------------------------------------------------------------

 

Jes. löytyhän se. Siis näin me se tehtiin vuonna 1995. Alle vain menee PSjääkäri. Viestimiesvässykkä ei USKALLA, Vittu mikä pelle! PsJ heittää ryssätankkia vaikka kasapanoksella jos käsky käy. Ei olla mitään leikkisotilaita kuten viestimiehet.

 

----------------------------------------------------------------

Kato löyty sieltä vielä Bmp-2 tankilla ampumista 20 sek. Ampumisen loppumisen jälkeen välittömästi jääkärit sitten jalkautuu ulos ja juoksee sinne mihin on ammuttu tappaen henkiin jääneet viholliset. Tässä on vain ampuminen, mutta hyvän kuvan kyllä saa.

 

 

-----------------------------------------------------------------------------

Vanha 50-luvun ryssävaunu ajaa, mutta mä olen saatana ryöminy täyspakkauksen ja tellun kanssa ton "lentokentäksi" kutsutun aukean 10 kertaa ympäri ja päästä päähän PUTKEEN ja vielä sateessaa. 6 tuntia meni, tehkää perässä.

--------------------------------------------------------------------------------------

No, edes pari autoa saadaan paskaks leopardeilla.

 

------------------------------------------------------------------------

Selaimessa toimiva versio  Paskapropagandaa. Tuolla pitäs ite olla tapettavana.

---------------------------------------

EI liian tarkka video, mutta tasan sellanen vaunu, jossa itekkin oltiin ja tie on tuttu. JA EI TASAN ole HELPPOA pysyä kyydissä tuossa.

 

 

 

--------------------------------------------------------------

Tämä näyttää vähän enemmän siltä, miltä pitääkin. Monet vegaanipaskapasifistit luulee, että meillä ei ole tulivoimaa niin katsokaa vaikka tästä

 

---------------------------------------

Tässä o hippivegaaneille Raptori ja Armeija:

 

------------------------------------------------------------------------------

Sitten tulee hyvä ja vika. Tää kuvaa aika pitkälle sitä mitä itsekkin tehtiin. Ajettiin vaunujen vitun ahtaissa sisätiloissa ja välillä juostiin ulos tuhoamaan kaikki, mitä tankit ei kyenneet singoilla ja rynkyillä. Ammuin kaverinkin melkein vahingossa siinä kun oli kovat piipussa ja haudassa. Piippu puristi sen selkää, sormi oli liipasimella ja varmistin pois. Aivastanu kun olis ne sen kaverin elämä olis ollu siinä.

 

Siltikin vain hippihomot ei mene inttiin!

Kuvaajan oma kommentti:

Unfortunately there isn't much of actual combat footage since a battle is really not the best situation to be filming a vide

 

 

 

maanantai, 25. joulukuu 2006

Palataan jouluisissa merkeissä sekä hieman vielä blogimiittiä sivuten

Tänään on oikea joulu! Eilen oli vasta aatto. Muuan Jeesus Nasaretilainenhan syntyi nimenomaan 25.12., mikä ei kyllä ole historiallinen fakta, mutta näin on päätetty. Tästä johtuen minulle tämä on se oikea JOULUpäivä, hössötys on ohi ja voi tosiaan viettää rauhassa joulua. Siitä johtuen blogipostaus tulee tänään, hyvää joulua itse kullekkin säädylle toivottaen. Postaus sisältää tekosyitä päivitysten vähäisyyteen, blogimiittiä, blogimiittejä Palestiinassa sekä joulunviettoa Palestiinassa.

HENKILÖKOHTAISTA LIIRUM-LAARUMIA
 
Minulla ei ole tällä hetkellä omaa tietokonetta, joten se on yksi syy miksi kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Mutta tietenkin se on vain tekosyy. Olen kyllä viettänyt netissä aikaa koko syksyn välillä tyttöystävän (ex-avovaimon) ja välillä työpaikan koneella, oikeastaan joka päivä noin tunnin ainakin.

No, tämäkin asia korjautuu kohta kun tilasin itselleni oman läppärin, joka saapuu joskus vuoden ensimmäisellä viikolla ja muutimme tyttöystävän kanssa omiin osoitteisiin asumaan. Näistä henk. koht. asioista en ole täällä pahemmin kirjoitellut, mutta tuon blogissa mainitun Kroatian matkani aikana kypsyi ajatus tästä, että sanon vuokralaiseni irti  ja jatkamme seurustelua erillään asuen kuten sen aloitimmekin. Blogiin tämä liityy niin, että enään minun ei tarvitse kilpailla nettiajasta vaan voin kirjoittaa aivan, koska haluan. Myöskään tästä ei siis tule eronneen katkeran miehen tilitystä vaan asiassa pysytään. Tosin olen ajatellut, että avaan myös uuden blogin, joka käsittelee yleismaailmallisia ilmiöitä laajemmin kuin tämä blogi. Se ei kuitenkaan tule lopettamaan tätä blogia, korkeintaan osana sitä tai sitten ihan omana bloginaan. Tulevaisuus sen meille kertoo.

Aikaisemmin perustamani kännykkäblogi ei jaksanut minua innostaa, joten se on kuopattu tältä erää.

BLOGIMIITISTÄ VEERUSKASSA JA KEHITYSAJATUKSIA

Ilta oli oikein onnistunut. Minun piti tulla vain yhdelle Minhin ja Lumen kanssa, mutta toisinpa kävi. Minulla oli todella mielenkiintoiset keskustelut esimerkiksi rappiotädin kanssa musiikista, joka saattaa johonkin käytännön juttuihinkin johtaa. Myös keskustelin Lostiksen kanssa, lähinnä minhistä.

Illan "hauskin" jälleennäkeminen syntyi kuitenkin sunäitisi kanssa, joka siis on entinen opettajani. Kaksi vuotta hän oli pääasiallinen openi. Opiskeluaika jakaantui "hassusti", koska ensimmäisenä vuotena meillä oli kovastikkin vaikeuksia löytää "yhteistä säveltä", mutta toinen vuosi taas sujui suorastaan loistavasti. Ehkäpä olen hitaastilämpiävää tyyppiä? :) 

Yksi asia kuitenkin mieltä jäi kaivamaan. Sunäitisi oli omaan blogiinsa kirjoittanut, että olin tullut miittiin minhin avecina ja rappiotädiltä kuultuna, että koska "asun tuossa kulman takana".  Avec-juttu pitää sinänsä paikkansakkin, koska muuten tuskin olisin tullut kun en tähän bloggaajien "sisäpiiriin" kuulu ja blogini aiheen ollessa tällainen, ainoa ilmeisesti suomenkielinen kuitenkin, myös ikävä kyllä "mariginaalisisältönsä" takia hieman paitsiossa ainakin kommentoinnin osalta. Kyllä tätä 10-20 ihmistä kuitenkin säännöllisesti lukee ja useampi varmaan eksyy välillä ihmettelemään. Aina kun päivittelee useammin riittää lukijoitakin tosin enemmän. Eipä ollut kukaan vierailijoista kuitenkaan blogistani edes kuullut, vaikka sen kuuliaisesti listaan ilmoitin kun sisään tulin.

Kuitenkin pääasiassa sinne tulin, koska olen bloggaaja. Suomenkielisessä maailmassa tämänaiheinen blogi tulee aina pysymään marginaalissa, sen olen jo vuosien aikana tajunnut. Silloinkin kun olen koko ajan päivittänyt. Englanniksi aiheesta on olemassa blogeja, joissa keskustelu käy todella kuumana, mutta haluan kirjoittaa omalla äidinkielelläni.

Ehkäpä siis siksi pieni narsisti minussa haluaa laajentaa aihepiiriä, jotta se koskettaisi useampia. Näihin teksteihin on kuitenkin käytetty valtava määrä aikaa ja vaivaa faktojen selvittämiseksi. Mitenkään päiväkirjamaisia blogeja halveksumatta, oman päiväsi tapahtumat ovat sinulla päässäsi, mutta minä joudun aina tekemään hirveän taustatyön kun vuosilukuja etc. selvitän, vaikka monet ulkoa muistankin. Sikäli ne ovat kuitenkin arvokkaita, että eräs tämän blogin tarkoituksesta on toimia "tietopankkina" asiaa koskien, joten kerran tänne tuodut jutut vaikkapa päätöslauselma 242:n merkityksestä eivät mihinkään vanhene ja niitä voi käyttää, vaikka oppimateriaalian. Mielipiteitäni sisältäviä kirjoituksia ei sellaisina tietenkään voi käyttää.

Toinen asia aihepiirin laajentamiseen on se, että Palestiinassakaan ei koko ajan tapahdu mitään järisyttävää ja uutiset eri palveluista päivittyvät tänne automaattisestikkin sekä ne näkee lehdistä. En siis halua turhaan pelkkänä "uutispalveluna" toimia. Enemmänkin haluan kirjoittaa historiallisista tapahtumista tai sitten suurempia uutisia analysoiden. Jossain vaiheessa nimittäin tuli päivitettyä jatkuvasti uutisilla, jotka jokainen voi lehdestä tai uutispalvelusta lukea. Kaikkea tätä tulee tietty sopivasti "sotkea" keskenään, mutta pelkkä uutisblogi on älyllinen itsemurha.

Siirtykäämme sitten Palestiinaan....

PALESTIINAN ALUEEN MÄÄRITTELY:
(Tämä voi tuntua oudolta niistä ihmisistä, jotka eivät ole asiasta enempää keskustelleet internet-palstoilla, mutta voin vakuuttaa sen olevan eräs "elämän ja kuoleman"-kysymyksistä kun puhutaan eri kansojen oikeutuksista alueisiin)

Huomioikaa, että minä tarkoitan aina Palestiinalla koko Palestiinan aluetta, johon siis kuuluu myös Israel. Brittiläisen mandaatin aikaan siihen kuului myös Jordania, mutta kyllä tuo (Trans)jordania on viimeisen tuhannen vuoden aikana tunnettu lähinnä Etelä-Syyrian osana. Palestiinan maantieteellinen määritys on  muutenkin vaihdellut vuosisatojen aikana, joten siihen on välillä kuulunut jos jotakin aluetta, jotkut puhuvat jopa koko Niilin ja Eufratin välisen alueen itse asiassa olevan Palestiinaa.

Minä kuitenkin puhun aina Välimeren ja Jordan virran välisestä alueesta, joka rajoittuu pohjoisessa Libanoniin ja etelässä Eilatiin. 1922 tapahtunut Jordanian erottaminen omaksi halinnolliseksi yksikökseen Palestiinan mandaatista määrittelee Palestiinan myös näin. Teknisesti Jordania toki kuului Palestiinan mandaattiin aina vuoteen 1946, mutta käytännössä se oli eri kokonaisuus ja itse mandaattitekstikin antoi Britannialle luvan tehdä erilaisia hallinnollisia järjestelyjä Jordan virran itäpuolella.  Palestiinan mandaattiin kuuluminen ei siis vielä tarkoita, että alue tosiaan olisi Palestiinaa. Itse asiassa  Brittiläinen Palestiinan mandaatti nimettiin "Palestiinan mandaatiksi", koska Ranska otti naapurialueet "Syyrian mandaatiksi", piti Jordania yhdistää "Palestiinaan", vaikka siis oli aiempi Etelä-Syyria. Vastoin joitakin väitteitä Kansainliitto myös hyväksyi tämän erotuksen 11.9.1922 kokouksessaan. Mandaatti "juutalaisten kansallista kotia" varten aloitettiin käytännössä 1923, jolloin brittien mandaattihallinto perustettiin. 

VIELÄ KERTAUSTA TERMEISTÄ

Palestiinan mandaatti = Kansainliiton Isolle-Britannialle myöntämä hallintaoikeus ensimmäisen maailmansodan häviäjänpuolen Ottomaani-imperiumin erääseen osaan. Mandaatin tarkoituksena oli perustaa alueelle "juutalaisten kansallinen koti" ja saattaa loputkin alueet itsenäisiksi valtioiksi kelpaaviksi alueiksi. Mandaatti lakkasi 1948 Israelin itsenäistyttyä ja juutalaiskansan itse julistaessa, että "kansallinen koti" on nyt perustettu. Vähän ennen tätä Britannia oli luovuttanut mandaatin (valtakirja) takaisin Kansainliiton seuraajalle YK:lle, jonka jäsenvaltiot hyväksyivät nopeasti Israelin.

"Juutalaisten kansallinen koti" Palestiinassa = Luultavasti valtio , mutta sen merkityksestä kiistellään. Toisista se tarkoittaa vain turvapaikkaa tai autonomista aluetta jonkin muun  valtion osana.

"Balfourin julistus" = "kansallinen koti" esiintyi ensimmäisen kerran lordi Arthur Balfourin kuuluisassa "Balfourin julistuksessa", joka annettiin "palkintona" juutalaisille heidän tuestaan briteille ensimäisessä maailmansodassa. Myös arabit tukivat brittejä ensimmäisessä maailmansodassa ja hekin saivat lupauksia. Osa toteuttiin, osa ei ja osa meni ristiin juutalaisille annetuiden kanssa. Nämä ristiin menneet lupaukset ovat yksi syy alueella alkaineisiin ongelmiin. Balfourin julistus kuitenkin toimi pohjana "Palestiinan mandaatin" perustamiselle.

JOULUNVIETTO PALESTIINASSA (Betlehemissä) 2006

Huomattautettakoon aluksi, että palestiinalaiset kristityt ovat pääosin "katoliseen" tapaan toimivia, moni tietty katolisia onkin. Monet ovat myös kopteja, jotka voivat ylpeillä aina Jeesuksen aikaan ulottuvilla sukujuurilla ja uskonperinteillä. Tästä johtuen, kuten holyland henkilökohtaisestikkin, he viettävät joulua vasta tänään 25.12. ja ainoastaan keskiyön messu on ehditty heillä pitää tähän mennessä.

_42386697_sabbah_ap203b.jpg

MTV3:

Betlehemissä juhlistettiin Jeesuksen syntymäjuhlaa

25.12.2006 06:51
Israel vaatii palestiinalaisia poistumaan Jeesuksen Syntymäkirkosta.

Betlehemin juhlallisuuksissa oli mukana myös palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas. Muslimi Abbas halusi ilmaista toiveensa rauhasta Lähi-idässä.

Tuhannet ihmiset ovat viettäneet jouluaaton juhlallisuuksia Jeesuksen syntymäkaupungissa Betlehemissä Länsirannalla. Juhlakansaan kuului niin paikallisia asukkaita, kristittyjä arabeja naapurivaltio Israelista sekä jokunen turisti.

Betlehemin asukkaat esittävät vuosittain perinteisiä joulun tapahtumia. Palestiinalaiset lapset muun muassa marssivat kaduilla, soittivat rumpuja ja säkkipillejä. Keskiyön messu keräsi myös satoja ihmisiä.

Betlehemin juhlallisuuksissa oli mukana myös palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas. Abbas, joka on muslimi, ilmaisi osallisuudellaan toivoa alueen rauhasta, jonka hän uskoi olevan lähellä tavattuaan toissapäivänä Israelin pääministerin Ehud Olmertin.

Päästäkseen Betlehemin kaupunkiin on ohitettava Israelin rakentama muuri, jolla vartioi poliiseja. Israel on perustellut muurin rakentamista sillä, että palestiinalaiset itsemurhapommittajat eivät pystyisi vahingoittamaan Israelin asukkaita.

+++ Abbasia vastoin kuitenkin katolisen kirkon Pyhän maan Jerusalemin patriarkka Michel Sabbah ilmaisi keskiyön messun aikana syvän huolensa palestiinalaisten sisäisestä väkivallasta lähinnä Fatahin (pre. Abbasin sekulaari puolue) ja Hamasin (islamilainen puolue, joka ei tunnusta Israelia) kannattajien kesken. Hän totesi "Veljensä kimppuun käymisen olevan samaa kuin käydä itse Jumalan kimppuun", vaatien lähi-idän poliittisilta johtajilta tahtoa olla elämän antajina, ei kuoleman.

Sabbah tunnetaan voimakkaana kahden-valtion ratkaisun kannattajana. Hän on itse myös palestiinalainen. Kristittyjen huonoja oloja kahden valtaryhmittymän eli Israelin juutalaisten ja Palestiinan muslimien välillä hän on kritisoinut voimaakkasti. Hän on jopa kertonut kristittyjen olevan Pyhällä maalla nyt suuremmassa ahdingossa kuin koskaan aiemmin ristiretkivaltioiden sorruttua.

Jopa Jerusalemin patriarkan pitää Betlehemiin päästäkseen matkata läpi Israelin perustamien tiesulkujen ja kiertää kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICJ) laittomaksi julistama turva-/apartheidaita riippuen kummalta kantilta aidan näkee. Laittoman aidasta kuitenkin tekee se, että ICJ näin julisti ja tuomio perustui siihen, että se eristää palestiinalaisyhteisöjä toisistaan, ei kulje Israelin omalla maalla vaan miehitysalueella ja on luonteeltaan diskriminoiva.

Monet ovat vedonneet siihen, että ICJ:ssä toiminut USAn tuomari (USA itse ei edes koko tuomioistuimen arvovaltaa tunnusta, koska Bush ei suostu USAn sotilaiden joutuvan syytetyksi kansainvälisessä tuomioistuimessa) esitti eriävän mielipiteen aidan laillisuudesta. Toisin kuin nämä ihmiset väittävät hän ei kuitenkaan sinänsä väittänyt aidan olevan laillinen, vaan se olisi hänestä pitänyt julistaa laittomaksi eri perustein kuin muut sen tekivät. Kyseessä taitaa siis olla kiistämättä apartheid-muuri eikä turva-aita. Turva-aita perustelua käyttää enään ainoastaan Israelin hallitus, USAn äärioikeisto, ääri-kristilliset ja sellaiset Israelin tukijat, jotka eivät hyväksy palestiinalaisvaltiota. Holyland itse tukee molempien oikeutta valtioon.

"Joulua juhlitaan tänä vuonna vaikeissa olosuhteissa", kertoo Sabbah Jeesuksen syntymäkirkossa. Vallasta taistelu johtaa hänen mukaansa uusiin kuolemiin ja jopa orjuuteen, ja siihen ihmiset itse itseään vapaaehtoisesti johdattavat.

Betlehemin turistibusiness on  romahtanut väkivallan ja Hamasin valtaannousun johdosta, mikä on köyhille palestiinalaisille paha takaisku. Tänä vuonna ei kuitenkaan ilmeisesti vielä ole pahempia väkivaltaisuuksia sattunut. Tosin kaksi Kassam-rakettia on ammuttu Gazasta Israeliin, kuitenkaan vahinkoja aiheuttamatta.

JOULU-UUTISIA ISRAELISTA (Israeluutiset tripod) 24.12.

Uutiset ovat Jouluaatolta. Ne ovat erikseen mainittuja suoria lainauksia lukuunottamatta omin sanoin kerrottuja lähdettä mukaillen sekä omaa tietoa lisäillen. Tarkoituksena on kertoa asioista hieman tasapuolisemmin kuin alkuperäislähde. Israel-uutisten kunniaksi täytyy tietty sanoa se, että se on ehdottomasti useimmin päivittyvä uutispalvelu aiheesta suomeksi, vaikka onkin puolueellinen.

Uutisiin:

Israelin pääministeri Olmert lupasi lahjoittaa palestiinalaisille 100 miljoonaa dollaria heti kun voidaan varmistua, että ne eivät joudu Hamasin käsiin, kertoo uutislähde. Israel ei  kuitenkaan näitä rahoja "anna" mistään vaan Israel on jo kohta vuoden pidättänyt itsellään kaikki palestiinalaisten tulli- ja veromaksut, joten kysymys on rahoista, jotka jo ovat palestiinalaisten.'

Lahja oli palestiinalaisten mielestä kehno. Siitä olen samaa mieltä lähteen kanssa. Nämä ehdotukset siis tehtiin lauantaina päättyneissä Olmertin ja Abbasin neuvotteluissa.

Israel väitttää tehneensä joulun vieton Betlehemissä helpommaksi kuin aiempina vuosina. Sitä on vaikea uskoa kun ottaa huomioon, mitä itse Jerusalemin patriarkka joutui kokemaan matkallaan Jerusalemista Betlehemiin. Tiesuluthan ovat yksi pahimmista palestiinalaisten nöyryyttämisen muodoista. Äiti, joka joutuu synnyttämään poikansa tien varteen sen takia, että sotilaita "ei huvita" päästää läpi tiesulusta sairaalaan vievälle tielle ei varmaankaan ole kovin iloinen. Tämä vain yhtenä esimerkkinä.

Lähde on kuitenkin muiden uutistoimistojen kanssa yhtä mieltä siitä, että Betlehemin turistibusiness jouluisin kärsii edellisvuottakin enemmän. Tässä valossa väite, että tiesulkuja olisi vähemmän kuullostaa lähinnä vitsiltä. Jos Betlehemiin olisi helpompi päästä, tuskin turisteja tulisi vähempää. Huomaatte varmaan dilemman tässä väitteessä.


Israeluutiset:" BETLEHEMIN ASUKASLUVUSTA  vuonna 1948 oli 80 % kristittyjä. Nyt sen määrän arvioidaan nousevan vaivaiseen 20 %:iin Betlehemin alueella. Jerusalemin kristillisen suurlähetystön johtaja David Parsonin mielestä Betlehemin kristityt kärsivät samasta hyljeksimisestä kuin juutalaiset muslimien taholta, joitten mielestä molemmat uskonnot ovat harhautuneita ja vääräoppisia eivätkä ansaitse samaa kunnioitusta kuin muhamettilaisuus. Muslimit tarjoavat kristityille alistettua dhimmi-asemaa, joka turvaa heidän elämänsä, mutta ei salli heille samoja oikeuksia kuin muslimeille."

HL: Myös Jerusalemin latinalainen patriarkka Sabbah (Jerusalemissa on myös ortodoksipatriarkka) kertoo olevansa huolissaan samankaltaisesta kehityksestä, mutta kertoo sen syyksi lähinnä Israelin miehityksen ja USAn sotatoimet Irakissa, joka asettaa palestiinalaiskristityt "vihollisuskoisen" asemaan varsinkin kun muslimien silmissä juutalaisuus näyttää olevan "liitossa" kristinuskon kanssa ja Israelistakin usein puhutaan "ristiretkeläisinä", vaikka eivät ristiä ole nähneetkään kuin sen johon Jeesuksen roomalaiset naulitsivat, juutalaisten painostamina.

Islamilaisessa maailmassa lisää kannatusta saaneet fanaatikot ovat hyökänneet myös arabikristittyjä vastaan. Eräs maltillinen syyrialaisimaami kertoi "fanaatikoilla" olevan tällä hetkellä n.5% kannatus, mutta se on nousussa ja nousee kunnes Palestiinan ongelma ja Irakin sota saadaan ratkaistua. Länsimaat kuten Israel ja USA voivat siis tavallaan syyttää fanatismin kasvusta itseään, vaikka eivät toki ole syypäitä terrori-iskuihin sinänsä, ovat he luoneet sille kasvualustaa. Israel tekee sitä laittomalla miehityksellä ja USA Irakin sodalla.

Israeluutiset: "BETLEHEMIN KRISTITYT  ovat pyrkineet toimimaan kristillisten opetusten mukaan kääntämällä toisen posken, mutta kaikella on rajansa. Jos perheet tyttöjä raiskataan ja sen jäseniä pahoinpidellään, on vaikea nähdä tällaista alistumista mielekkäänä. Useimpien mielestä maastamuutto on ainoa vaihtoehto."

+++HL: Tässä kohtaa Holyland on aivan samaa mieltä. Myös Sabbbah ilmaisi huolensa asiasta kuitenkin edelleen kehoittaen "kääntämään toisen posken" sisällissodan välttämiseksi.

Israel-uutisten muista tiedoitusvälineistä ottamia lainauksia: "Palestiinalaiset kristityt ihmettelevät, missä ovat maailman 1,8 miljardia kristittyä silloin, kun heidän tukeaan tarvittaisiin kipeimmin? (lähde: in Jerusalem 22.12.06 Jörg Luyken.)

JERUSALEM POST käsittelee kristittyjen ongelmaa pääkirjoituksessaan 24.12.06 otsikolla Christians in Crisis. Kirjoituksessa käsitellään Canterburyn arkkipiispan Rowan Williamsin artikkelia The Times lehdessä. Williams tarkastelee artikkelissaan kristittyjen asemaa muutamissa Lähi Idän maissa.

Irakissa hän katsoo länsivaltojen hyökkäyksen aiheuttaneen loputonta kärsimystä maan kristityille. Sodan seurauksena tuhannet kristityt muuttavat pois maasta, kun heidän johtajansa on ensin karkotettu.

Istanbulin ortodoksisesta yhteisöstä on jäljellä enää jäännös, ja sen patriarkka kertoi lehdistölle, että hänen on aika muuttaa Turkista.

Egyptissä kristittyjen ja muslimien välit ovat olleet ja ovat läheiset ja hyvät, mutta hyökkäykset kristittyjä vastaan kasvavat.

WILLIAMS ottaa esimerkiksi kaniikki Andrew Whiten, joka on Lähi Idän sovittelusäätiön presidentti ja St. George kirkon kirkkoherra Bagdadissa. Hän kertoo: ”Kaikki kirkkoni virkailijat on tapettu. He hävisivät vuosi sitten eikä heitä ole nähty sen jälkeen. Jäljellä olevasta seurakunnastani useimpia vastaan on hyökkäilty jollain tavoin tai heille on lähetetty kirjeitä, joissa on luoteja.”

BETLEHEMISSÄ Williams näkee huolestuttavia merkkejä kristittyjen ja muslimien välisissä suhteissa, jotka ovat perinteisesti olleet hyvät. ”Mutta heidän taakkansa lisääntyy sietämättömäksi turva-aidan johdosta, joka lähes kuristaa kaupungin hengiltä.”

JP:N PÄÄKIRJOITUS myöntää, että Willams katsoi tilanteen olleen vaikean ennen Irakin sotaa ja Israelin rakentamaa turva-aitaa, mutta hän selvästi esittää syyttävän havainnon, että kristityt ovat osa ”ristiretkeläisen lännen” sotaa, mikä on johtanut tilanteen huononemiseen.

Pääkirjoitus katsoo Willamsin yksipuolisesti esittävän syytöksiä turva-aitaa vastaan huomioimatta, että se rakennettiin pahenevien terrori-iskujen vähentämiseksi ja että se on kieltämättä säästänyt lukuisia ihmishenkiä. Hän ei myöskään näe, että muslimien harjoittama viha ja väkivalta, mikä ajaa palestiinalaisia kristittyjä PA:n hallitsemilta alueilta, kohdistuu paljon kuolettavammalla tavalla juutalaiseen kansaan."


+++HL: Minä kyllä yhdyn täydellisesti Williamsin näkemyksiin. Jokaisella on tietty oikeus omaan mielipiteeseensä. Kuten Voltaire sanoi "Vaikka vihaan sitä, mitä sanot. Puolustan hengelläni oikeuttasi sanoa se". Tämä kuvaa myös omaa arvomaailmaani valistukseen ja humanismiin uskoen erittäin hyvin.

Rauhallista joulunjatkoa Palestiinaan ja Israeliin toivoo Holyland...

BLOGIMIITIT LÄHI-IDÄSSÄ

Koska postaus venyi jo näinkin pitkäksi tyydyn laittamaan vain linkin erääseen Libanonissa tapahtuneeseen blogimiittiin.

Libanonilaisten bloggaajien 15:sta kokous

DSCF0135%282%29.jpg

DSCF0134%282%29.jpg

Ei ainakaan kuvien perusteella meidän miitistämme paljoa poikennut. Hyvää joulun jatkoa!

maanantai, 11. syyskuu 2006

Suomi saamassa ilmaiskusta selvityksen Israelilta(YLE24)

Suomi saamassa ilmaiskusta selvityksen Israelilta
Julkaistu 08.09.2006, klo 18.28 (päivitetty 08.09.2006, klo 19.26)

Israel on saanut valmiiksi raporttinsa YK-sotilastarkkailijoiden kuolemaan johtaneesta ilmaiskusta. TV-uutisten tietojen mukaan raporttia ei ole vielä kuitenkaan luovutettu Suomen hallitukselle.
Raportti ilmeisesti luovutetaan sapatin jälkeen alkuviikosta Israelissa yhtäaikaisesti kaikkien niiden maiden edustajille, joiden sotilaita sai surmansa ilmaiskussa heinäkuun lopussa.

Surmansa saanut suomalainen sotilastarkkailija haudataan sunnuntaina.

Aivan. Israelin ja USAn tekemät murhat ja kidutukset tulisi tuomita terrorismiksi samoin kuin tehdään Hezboallahin, Al-Qaedan tai muiden toimijoiden terrorille.

Tahallinen ulkopuolisen tappo on aina terrori-isku. Tämäkin suomalaisen tappo oli terrorismia, se ei ollut harhalaukaus.

Olisin täysin tyytyväinen jos Israelin selvityksessä lukisi:

Olemme vilpittömästi pahoillamme. Pyydämme ehdoitta anteeksi oikeutettua tehtäväänsä suorittaneen sotilaanne kuolemaa, jonka armeijassamme väärin tekevät elementit suorittivat.

Aiomme tulevaisuudessa käydä taistelua myös oman armeijamme sisällä, jotta tällaisia murhenäytelmiä ei enään koskaan tapahtuisi viattomille, jotka yrittävät ylläpitää rauhaa pohjoisella rajallammme ja toimia välikappaleina tilanteissa, joissa me ja naapurikansat emme siihen aina kykene.

Kun taistelemme terrorismia vastaan, emme itse voi harjoittaa sitä. Sitoudumme myös vaadittaviin korvauksiin täydellisesti.


Sopiva korvaus olisi esimerkiksi samanlainen, mitä Natsi-Saksan leireillä kuolleiden omaiset ovat Saksalta saaneet.

Siltikin haluan toisen maailmansodan jälkiselvittelyjen, joihin Israelin perustaminenkin tavallaan kuuluu liittyvien väestönsiirtojen loppuvan. Pakolaisuudessa elävien palestiinalaisten ja Gazan (miksei muunkin arabimaailman) juutalaisten tulee saada muuttaa koteihinsa ja ne, joilla kodit on pitää ne.

Rauhaan tarvitaan vain riittävän kokoinen puolueeton armeija, joka rankaisee lain tai rauhan rikkojia poliisin tavoin. Miellyttävä rauha on mahdollista vain ruohonjuuritason ihmisestä ihmiselle tapahtuvan vähittäisen vihanpidon lopettamista. Tästä näin Bosniassa paljon esimerkkejä, joita voisi soveltaa Palestiinassakin.

Aina löytyy riittävän rohkeita ihmisiä, jotka sanovat: "Minun jalkapallojoukkueessani kaikki saavat pelata", "Alan rakentaa tuota tuhottua taloa uudestaan, joka ennen oli meille kaikille tärkeä", "Perustan lapsillemme yhteisen kerhon, jotta oppivat tuntemaan yhteisen historiamme" jne. jne. jne. Puhumattakaan kauppamiehistä, jotka nopeasti löytävät kulttuurirajat ylittävän yhteisen kielen paikasta riippumatta.

PA, Israelin hallitus ja kaikki muut maailman hallitukset ovat täynnä vain valehtelevia poliitikkoja, jotka kiihottavat ihmisiä vihaan mikäli saavat sillä valtaa/ääniä riippumatta hallitusmuodosta. On pelkkää silmänlumetta, että vain ns. demokratioissa voisi luoda uran poliitikkona.

off topic:
Balkanin alueen juutalaiset ovat uhattuja muslimitaustaisten taholta Israel-Arabi konfliktin vuoksi ja muiden taholta esim. Herzegovinaa laajalti asuttavien kroaattifasistien vuoksi. Serbiasta en niin tiedä kun en siellä ehtinyt käydä. Tästä esimerkkinä mainittakoon suositun ohjaajan Sarajevon filmifestivaaleilla käyttämä paita, jossa Israelin lippu oli häpäisty laittamalla daavidin tähden paikalle hakaristi. Olen jo lähettänyt miehelle asiasta meilitse neg. palautetta.

Monien kaupunkien synagogat ovat joko tuhottuja tai ilman seurakuntaa ihmisten paettua. Jossain taas kuten Mostarissa joku oli ensin tehnyt muistolaatan tuhotulle synagogalle. Joku toinen liittynyt ja kunnostanut viereisen vajan pieneksi rukoushuoneeksi. Eikä varmaan kestä kauaakaan kun joku ulkopuolinen huomaa positiivisella tavalla yrityksen ja huomauttaa muille, että toisella puolella on aina ollut moskeija ja toisella kirkko sekä tässä kulmassa synagoga. Eiköhän rakenneta kaikki kuntoon.

Onneksi nykyään turistien suosimalla Bracin saarella Kroatiassa tapasin juutalaisyhdyskunnan, jonka asema ei oikeastaan ollut muuttunut, koska saarelaiset ovat ensisijaisesti "saarelaisia" ja vasta sitten kroaatteja. Siellä ei politisoitunut uskonto, kommunismin aika, yltiönationalismi tai mikään muukaan ollut päässyt turmelemaan erilaisten ihmisten ainutlaatuista kykyä tulla toimeen keskenään mikäli vihaa ei tarkoituksellisesti kylvetä.

Ihmiset kyllä tulevat toimeen keskenään. Hallitukset, poliitikot, politisoituneet uskonnolliset hihhulit taas eivät.

Matkaan, josta itse oppi paljon on vaikea olla palaamatta. Varsinkin kun matka itselle merkitsee omassa elämässä ison aikakauden loppua ja kipeää eroa sen päätteeksi.

Tässä vielä pari ihan itse kuvattua U-tube juttua:

torstai, 7. syyskuu 2006

Bosnian malli Palestiinaan?

Palasin juuri Kroatiasta ja Herzegovinasta. Mostarin katuja kävellessäni sain tämän idean jota kohta kuvailen. Ensin kuva ja selostusta Mostarista:
800px-Mostar2004.jpg

Kuvassa on Mostarin vanha silta, jolla on mieletön symboliarvo varsinkin nyt kun se on taas rakennettu uudestaan ja avoin kulkemiselle.

Kaupunki on perustettu 1400-luvun lopulla joen varrelle. Nimi tulee vanhasta sillasta tai oikeastaan sen päissä olleista kivipilareista, sillankannattimista. Kaupunki oli aluksi ottomaanien valtakunnan hallintokaupunkina Hertsegovinassa, sittemmin kuului Itävalta-Unkariin. Toisen maailmansodan jälkeen kaupunki jäi osaksi partisaanijohtaja Titon hallitsemaa Jugoslaviaa.

Bosnian sodan taisteluissa kaupungin silta tuhoutui. Se oli yhdistänyt muslimien ja kroaattien valvomat kaupunginosat toisiinsa rauhanomaisesti satojen vuosien ajan. Nykyään on rakennettu uusi silta ja vanha avattiin restauroituna käyttöön kesällä 2004.



Mostar1.jpg

Tässä linkissä filmi, miltä tuho näytti sekunti sekunnilta:
http://www.youtube.com/watch?v=R37yzlvM1jo
vuonna 2000 kun mitään ei vielä oltu korjattu:
http://www.youtube.com/watch?v=9NPFhJOhpx4
Paljon tuhoa oli yhä, mutta tuosta on edistytty jo viihtyisäksi kaupungiksi, missä on vielä joitakin raunioita. Y-Tubessa noiden linkkien perässä kun menee paljon mielenkiintoista katsottavaa kaupungista. Lisään vielä omia lomaotoksiani jahka kerkiän.

Hakasilla  eräällä palstalla timant1 nimimerkillä esittämäni kommentit. Kursivoidulla vastaväittäjäni

timant1; Kävelin pari päivää sitten katua, jossa oli
> toisella puolella kirkkko, toisella moskeija ja
> kulmassa synagoga. Oli perjantai ja muslimit tulivat
> juuri moskeijasta rukoushetkestä.
>
> Rukoushetken jälkeen muslimit ja synagogansa tuhon
> jäljiltä kunnostavat juutalaiset keskustelivat
> yhdessä Mostarin vanhan kaupungin
> jälleenrakennuksesta.
>
> Kristityt (katolilaiset) siinä kanssa käppäilivät
> kirkkonsa pihoilla.
>
> Sanoja vaihdettiin. Näkisipä tuollaista enemmän. Ja
> ennenkaikkea lähi-idässä.
>
>(vastaväittelijä):  ///Näkisihän tuollaista enemmän Lähi-idässäkin, jos
> arabit lakkaisivat hyökkäilemästä israelilaisten
> kimpppuun ja jos sinä lakkaisit tukemasta niitä
> hyökkäyksiä. Arabit tekivät Palestiinan ensimmäisen
> terrori-iskun jo vuonna 1920.///

Tässä taas kirjoituksen leipäteksti:

Kristityn ja muslimimaailman sota on ikivanha. Juutalaiset ovat siinä välissä sitten pienempänä ryhmänä tasapainoilleet parhaaksi katsomallaan tavalla kunnes poliittinen juutalaisuus eli siionismi keksittiin.

Ottomaani imperiumin romahduksen jälkeen ja sekulaarin Turkin perustamisen ansiosta välit kuitenkin kaikkiin suuntiin paranivat huomattavasti ja pysyivät hyvinä toiseen maailmansotaan asti sekä Israelin perustamiseen. Ottomaanivaltakunnassa juutalaisten asema oli pääsääntöisesti hyvä, joten heidän kannaltaan sekulaari Turkki oli huono asia.

Mennäkseni vielä Bosniaan tai paremminkin Herzegovinan alueeseen, jossa itse olin ja, jossa bosniakit ovat vähemmistö ja kroaatit enemmistö. Mostarissa bosniakeille, jota käytetään yleisnimityksenä sekaannusten välttämiseksi kaikista alueen muslimeista on kuitenkin perinteinen ja vankka asema.

Tuo kaupunki koki sodassa pahat kauhut ja vuosisatoja kaupungin kroaatti ja muslimosiin jakanut joki oli vuosikausia käytännössä ylitsepääsemätön kroaattien tuhottua vanhan sillan. Nyt sovinto on kuitenkin hyvää vauhtia pääsemässä ainakin Herzegovinan alueella käyntiin, koska he ovat tajunneet alueen turistiarvon ja rahamäärät, jotka Kroatiaan virtaavat. Veikkaan, että Kroatia on 10 vuoden päästä yhtä rikas kuin Suomi.

Ennen sotaa ja nyt sovinnon jälkeen uudestaan eri kansanryhmät kuitenkin elävät sovussa puolin ja toisin joen rantoja kuten tekivät vuosisatoja. Ainoastaan pieni juutalaisyhdyskunta ei ole oikein vielä kyennyt organisoitumaan kunnolla aikaisempaan asemaansa.

Juutalaisten ongelmiin alueella eivät ole syypäitä muslimit vaan F.Tudjamin toisen maailmansodan aikaista fasistikroatiaa ihannoivat kroaattinationalistit, jotka ovat ideologiansa vuoksi kovia antisemiittejä. He ovat vähän kuin kääntäen verrannollisia Israelin palestiinalaisalueilla eläviin siirtokuntalaisiin paitsi, että omaavat ihan oikeat juuret alueelle eivätkä ole muualta tulleita siirtolaisia.

Tuonkin alueen tappeluista on vaikea sanoa, vaikka serbejä kaikkeen syypäänä pidetäänkin kuitenkaan loppujen lopuksi kuka sen ensimmäisen kiven heitti. Rauha ja sovinnon alku on kuitenkin tullut mahdolliseksi vain kansainvälisten joukkojen avulla. Mikään osapuoli kun ei halua alkaa sotimaan koko maailmaa vastaan.

Sama pätee Israelin -67 miehittämiin alueisiin. Rauha saataisiin aikaan kun Israelin joukot korvattaisiin 100% kaikilla näillä alueilla eli Gaza, Länsiranta ja Itä-Jerusalem kv. joukoilla ja alueista tehtäisiin B-H. kaltainen liittovaltio, jossa alueen juutalaiset ottaisivat uuden valtion kansalaisuuden ja luopuisivat Israelin kansalaisuudesta. Maan nimeksi voisi tulla vaikka Juudea-Samaria&Palestiina-liittovaltio, jossa nykyiset asuinaalueet saisivat legitiimin aseman. Myös Gazan juutalaiset voisivat palata ainakin osin asuinsijoilleen, joilta vuosi sitten lähtivät.

Israel ei PL242:n vastaisesti joutuisi tilanteeseen, jossa oli ennen sotaa vaan sen naapurina olisi valtio, jonka merkittävä osa kansasta olisi juutalaisia.

Kansanryhmien todelliseen keskinäiseen kanssakäymiseen kestäisi kauan aikaa, mutta kv. joukot pitäisivät ainakin rauhan yllä. Israelilla ei enään olisi osaa eikä arpaa alueen tulevaisuuden kanssa, mutta molemmat aluetta itselleen vaativat kansanryhmät saisivat siihen legitiimin oikeuden ja kansallisuuden.

Näin nyt lyhyesti B-H:n malli sovelllettuna Länsirantaan, Itä-Jeruun ja Gazaan.

Tässä linkki miltä Mostarissa näytti kun tuho tuli:
http://www.youtube.com/watch?v=R37yzlvM1jo

Täällä taas vähän kivempia kuvia:
http://en.wikipedia.org/wiki/Mostar

tiistai, 22. elokuu 2006

Noam Chomskyn haastattelu Libanonin tilanteesta

15n.chomsky.jpgMr.Chomsky


Apocalypse Near

By MERAV YUDILOVITCH

[Note from NC: "The Yediot Ahronot interview came out (on Ynet), Aug. 3, but only in Hebrew -- so far at least. What they published was a kind of amalgam of two versions, the second when the asked me to shorten the first by eliminating the part about Iranian nuclear weapons. What they published, for some reason, included the part they asked me to cut and eliminated parts I thought were more important. But worked out OK." The version posted here reproduces the original transcript in full.]

MY: You say the provocation and counter-provocation all serve as a distraction from the real issue. does the war in Lebanon is also a distraction the aims to draw the world's attention to the north of Israel while Gaza is been destroyed?

NC: I assume you are referring to John Berger's letter (which I signed, among others).

The "real issue" that is being ignored is the systematic destruction of any prospects for a viable Palestinian existence as Israel annexes valuable land and major resources (water particularly), leaving the shrinking territories assigned to Palestinians as unviable cantons, largely separated from one another and from whatever little bit of Jerusalem is to be left to Palestinians, and completely imprisoned as Israel takes over the Jordan valley (and of course controls air space, etc.). This program of "hitkansut," cynically disguised as "withdrawal," is of course completely illegal, in violation of Security Council resolutions and the unanimous decision of the World Court (including the dissenting statement of US Justice Buergenthal). If it is implemented as planned, it spells the end of the very broad international consensus on a two-state settlement that the US and Israel have unilaterally blocked for 30 years ­ matters that are so well documented that I do not have to review them here.

The US and Israel do not tolerate any resistance to these plans, preferring to pretend ­ falsely of course ­ that "there is no partner," as they proceed with programs that go back a long way. We may recall that Gaza and the West Bank are recognized to be a unit, so that if resistance to Israel's destructive and illegal progams is considered to be legitimate within the West Bank, then it is legitimate in Gaza as well, in reaction to Israeli actions in the West Bank.

To turn to your specific question, even a casual look at the Western press reveals that the crucial developments in the occupied territories are marginalized even more by the war in Lebanon. The ongoing destruction in Gaza ­ which was rarely seriously reported in the first place -- has largely faded into the background, and the systematic takeover of the West Bank has virtually disappeared. The severe punishment of the population for "voting the wrong way" was never considered problematic, consistent with the long-standing principle that democracy is fine if and only if it accords with strategic and economic interests, documented to the heavens. However, I would not go as far as the implication in your question that this was a purpose of the war, though it clearly is the effect.

MY: Do you see the world media partialy responsible for not insisting of linking between what's going on in the Occupied Territories and Lebanon?

NC: Yes, but that is the least of the charges that should be levelled against the world media, and the intellectual communities generally. One of many far more severe charges is brought up in the opening paragraph of the Berger letter. Recall the facts. On June 25, Cpl. Gilad Shalit was captured at an army post near Gaza, eliciting huge cries of outrage worldwide, continuing daily at a high pitch, and a sharp escalation in Israeli attacks in Gaza. The escalation was supported on the grounds that capture of a soldier is a grave crime for which the population must be punished. One day before, on June 24, Israeli forces kidnapped two Gaza civilians, Osama and Mustafa Muamar, by any standards a far more severe crime than capture of a soldier. The Muamar kidnappings were certainly known to the major world media. They were reported at once in the English-language Israeli press (Jerusalem Post, Ha'aretz English edition, June 25), basically IDF handouts. And there were indeed a few brief, scattered and dismissive reports in several newspapers around the US; the only serious news report in English that day was in the Turkish press. Very revealingly, there was no comment, no follow-up, no call for military or terrorist attacks against Israel. A google search will quickly reveal the relative significance in the West of the kidnapping of civilians by the IDF and the capture of an Israeli soldier a day later.

The paired events, a day apart, demonstrate with bitter clarity that the show of outrage over the Shalit kidnapping was cynical fraud. They reveal that by Western moral standards, kidnapping of civilians is just fine if it is done by "our side," but capture of a soldier on "our side" a day later is a despicable crime that requires severe punishment of the population. As Gideon Levy accurately wrote in Ha'aretz, the IDF kidnapping of civilians the day before the capture of Cpl. Shalit strips away any "legitimate basis for the IDF's operation," and, we may add, any legitimate basis for support for these operations. The same assessment carries over to the July 12 kidnapping of two Israeli soldiers near the Lebanon border, heightened, in this case, by the (null) reaction to the regular Israeli practice for many years of abducting Lebanese and holding many as hostages for long periods, and of course killing many Lebanese. No one ever argued that these crimes justified bombing and shelling of Israel, invasion and destruction of much of the country, or terrorist actions within it. The conclusions are stark, clear, and entirely unambiguous.

All of this is, obviously, of extraordinary importance in the present case, particularly given the dramatic timing. That is, I suppose, why the major media chose to avoid the crucial facts, apart from a very few scattered and dismissive phrases.

Apologists for state crimes claim that the kidnapping of the Gaza civilians is justified by IDF claims that they are "Hamas militants" or were planning crimes. By their logic, they should therefore be lauding the capture of Gilad Shalit, a soldier in an army that was (uncontroversially) shelling and bombing Gaza. These performances are truly disgraceful.

MY: You're talking first and foremost about acknowledging the Palestinian nation but will it solve the "iranian threat" will it push the Hizbullah from the Israeli boarder? today Israelis see an imediate danger in the northern front are we being blinded?

NC: Virtually all informed observers agree that a fair and equitable resolution of the plight of the Palestinians would considerably weaken the anger and hatred towards Israel and the US in the Arab and Muslim worlds. Such an agreement is surely within reach, if the US and Israel depart from their long-standing rejectionism. Before they were called off prematurely by Ehud Barak, the Taba negotiations of January 2001 were coming close to a viable settlement, carried forward by subseqnent negotiations, most prominently the Geneva Accord released on December 2002, which received strong international support but was dismissed by the US and rejected by Israel. One can raise various criticisms of these proposals, but they are at least a basis, perhaps a solid basis, for progress towards peaceful settlement ­ if the US and Israel sharply reverse their rejectionist policies.

On Iran and Hizbollah, there is, of course, much more to say, and I can only mention a few central points here.

Let us begin with Iran. In 2003, Iran offered to negotiate all outstanding issues with the US, including nuclear issues and a two-state solution to the Israel-Palestine conflict. The offer was made by the moderate Khatami government, with the support of the hard-line "supreme leader" Ayatollah Khamenei. The Bush administration response was to censure the Swiss diplomat who brought the offer.

In June 2006, Khamenei issued an official declaration stating that Iran agrees with the Arab countries on the issue of Palestine, meaning that it accepts the 2002 Arab League call for full normalization of relations with Israel in a two-state settlement in accord with the international consensus. The timing suggests that this might have been a reprimand to his subordinate Ahmadenijad, whose inflammatory statements are given wide publicity in the West, unlike the far more important declaration by his superior Khamenei. Just a few days ago, former Iranian diplomat Saddagh Kharazzi "reaffirmed that Iran would back a two-state solution if the Palestinians accepted" (Financial Times, July 26, 2006). Of course, the PLO has officially backed a two-state solution for many years, and backed the 2002 Arab League proposal. Hamas has also indicated its willingness to negotiate a two-state settlement, as is surely well-known in Israel. Kharazzi is reported to be the author of the 2003 proposal of Khatami and Khamanei.

The US and Israel do not want to hear any of this. They prefer to hear that Iran "is sworn to the destruction of the Jewish state" (Jerusalem correspondent Charles Radin, Boston Globe, 2 August), the standard and more convenient story.

They also do not want to hear that Iran appears to be the only country to have accepted the proposal by IAEA director Mohammed ElBaradei that all weapons-usable fissile materials be placed under international control, a step towards a verifiable Fissile Materials Cutoff Treaty (FMCT), as mandated by the UN General Assembly in 1993. ElBaradei's proposal, if implemented, would not only end the Iranian nuclear crisis but would also deal with a vastly more serious crisis: the growing threat of nuclear war, which leads prominent strategic analysts to warn of "apocalypse soon" (Robert McNamara) if policies continue on their current course. The US strongly opposes a verifiable FMCT, but over US objections, the treaty came to a vote at the United Nations, where it passed 147-1, with two abstentions: Israel, which cannot oppose its patron, and more interestingly, Blair's Britain, which retains a degree of sovereignty. The British ambassador stated that Britain supports the treaty, but it "divides the international community" ­ 147 to 1. These again are matters that are virtually suppressed outside of specialist circles, and are matters of literal survival of the species, extending far beyond Iran.

It is commonly said that the "international community" has called on Iran to abandon its legal right to enrich uranium. That is true, if we define the "international community" as Washington and whoever happens to go along with it. It is surely not true of the world. The non-aligned countries have forcefully endorsed Iran's "inalienable right" to enrich uranium. And, rather remarkably, in Turkey, Pakistan, and Saudi Arabia, a majority of the population favor accepting a nuclear-armed Iran over any American military action, international polls reveal.

The non-aligned countries also called for a nuclear-free Middle East, a longstanding demand of the authentic international community, again blocked by the US and Israel. It should be recognized that the threat of Israeli nuclear weapons is taken very seriously in the world. As explained by the former Commander-in-Chief of the US Strategic Command, General Lee Butler, "it is dangerous in the extreme that in the cauldron of animosities that we call the Middle East, one nation has armed itself, ostensibly, with stockpiles of nuclear weapons, perhaps numbering in the hundreds, and that inspires other nations to do so." Israel is doing itself no favors if it ignores these concerns.

It is also of some interest that when Iran was ruled by the tryant installed by a US-UK military coup, the United States ­ including Rumsfeld, Cheney, Kissinger, Wolfowitz and others -- strongly supported the Iranian nuclear programs they now condemn and helped provide Iran with the means to pursue them. These facts are surely not lost on the Iranians, just as they have not forgotten the very strong support of the US and its allies for Saddam Hussein during his murderous aggression, including help in developing the chemical weapons that helped kill hundreds of thousands of Iranians.

There is a great deal more to say, but it appears that the "Iranian threat" to which you refer can be approached by peaceful means, if the US and Israel would agree. We cannot know whether the Iranian proposals are serious, unless they are explored. The US-Israel refusal to explore them, and the silence of the US (and, to my knowledge, European) media, suggests that it is perhaps feared that they may be serious.

I should add that to the outside world, it sounds a bit odd, to put it mildly, for the US and Israel to be warning of the "Iranian threat" when they and they alone are issuing threats to launch an attack, threats that are immediate and credible, and in serious violation of international law; and are preparing very openly for such an attack. Whatever one thinks of Iran, no such charge can be made in their case. It is also apparent to the world, if not to the US and Israel, that Iran has not invaded any other countries, something that the US and Israel have done regularly.

On Hezbollah too, there are hard and serious questions. As well-known, Hezbollah was formed in reaction to the Israeli invasion of Lebanon in 1982 and its harsh and brutal occupation in violation of Security Council orders. It won considerable prestige by playing the leading role in driving out the aggressors. Also, like other Islamic movements, including Hamas, it has gained popular support by providing social services to the poor. Along with Amal, now its close ally, Hizbollah represents the Shi'a community in the parliament in Lebanon's confessional system. It is an integral part of Lebanese society. And much as in the past, US-backed Israeli violence is sharply increasing popular support for Hezbollah, not only in the Arab and Muslim worlds generally, but also in Lebanon itself. Polls taken in late July reveal that "87 percent of Lebanese support Hizbullah's fight with Israel, a rise of 29 percent on a similar poll conducted in February. More striking, however, is the level of support for Hizbullah's resistance from non-Shiite communities. Eighty percent of Christians polled supported Hizbullah along with 80 percent of Druze and 89 percent of Sunnis. Lebanese no longer blame Hizbullah for sparking the war by kidnapping the Israeli soldiers, but Israel and the US instead" (Christian Science Monitor, July 28). As often in the past, Israel is doing itself no favors by failing to attend to the predictable consequences of its resort to extreme violence instead of such measures as prisoner exchange, as in the past.

It is also not wise to ignore the recent observations of Zeev Maoz (Ha'aretz, July 24). As he wrote, the "wall-to-wall consensus in Israel that the war against the Hezbollah in Lebanon is a just and moral waris based on selective and short-term memory, on an introverted world view, and on double standards." The reasons include the Israeli practice of kidnapping and the almost daily violations of the Lebanese border for surveillance: "a border violation is a border violation." The reasons also include the historical record: the four earlier Israeli invasions since 1978, and their grim consequences for Lebanese. And we should also not forget the pretexts. The 1982 invasion was carried out after a year in which Israel repeatedly carried out bombing and other provocations in Lebanon, apparently trying to elicit some PLO violation of the 1981 truce, and when it failed, attacked anyway, on the pretext of the assassination attempt against Ambassador Argov (by Abu Nidal, who was at war with the PLO). The invasion was clearly intended, as virtually conceded, to end the embarrassing PLO initiatives for negotiation, a "veritable catastrophe" for Israel as Yehoshua Porat pointed out. It was, as described at the time, a "war for the West Bank." The later invasions also had shameful pretexts. In 1993, Hezbollah had violated "the rules of the game," Yitzhak Rabin announced: these Israeli rules permitted Israel to carry out terrorist attacks north of its illegally-held "security zone," but did not permit retaliation within Israel. Peres's 1996 invasion had no more credible pretexts. It is convenient to forget all of this, or to concoct tales about shelling of the Galilee in 1981, but it is not an attractive practice, nor a wise one.

The problem of Hezbollah's arms is quite serious, no doubt. Resolution 1559 calls for disarming of all Lebanese militias, but Lebanon has not enacted that provision. Sunni Prime Minister Fuad Siniora describes Hezbollah's military wing as "resistance rather than as a militia, and thus exempt from" Resolution 1559. A National Dialogue in June 2006 failed to resolve the problem. Its main purpose was to formulate a "national defense strategy" (vis-à-vis Israel), but it remained deadlocked over Hezbollah's call for "a defense strategy that allowed the Islamic Resistance to keep its weapons as a deterrent to possible Israeli aggression" (Beirut-based journalist Jim Quilty, Middle East Report, July 25), in the absence of any credible alternative. The US could, if it chose, provide a credible guarantee against an invasion by its client state, but that would require a sharp change in long-standing policy.

In the background are crucial facts emphasized by several veteran Middle East correspondents. Rami Khouri, an editor of Lebanon's Daily Star, writes that "the Lebanese and Palestinians have responded to Israel's persistent and increasingly savage attacks against entire civilian populations by creating parallel or alternative leaderships that can protect them and deliver essential services." Syria specialist Patrick Seale agrees: "You have the rise of essentially non-state actors like Hezbollah and Hamas because of the vacuum created by the impotence of Arab states to contain or deter Israel. These actors are basically taking issue with Israel's 'deterrence,' which posits that Israel can strike but no one can strike at it." Until such basic questions are dealt with, it is likely that "the Middle East will sink further into violence and despair," as Khouri predicts.

MY: You are not refering in your letter to the Israeli casualties. is there diferentiation in your opinion between Isareli casualties of war (and I'm not talking about soldiers I'm talking about civilians) and Lebanese or Palestinians casualties?

NC: That is not accurate. John Berger's letter is very explicit about making no distinction between Israeli and other casualties. As his letter states: "Both categories of missile rip bodies apart horribly - who but field commanders can forget this for a moment."

MY: Why in your opinion the world is co-operating with the Israeli invasion to Lebanon and why isn't there any real pressure on the israeli government to stop the madness in Gaza and Jenin? What purpose does this silence serve?

NC: The great majority of the world protests, but chooses not to act. Europe is unwilling to take a stand against the US administration, which has made it clear that it supports Israeli policies in Palestine and Lebanon. The rest of the world strongly objects, but they are not even considered part of the "international community," unless they obey. The US-backed Arab tyrannies at first condemned Hezbollah, but were forced to back down out of fear of their own populations. Even King Abdullah of Saudi Arabia, Washington's most loyal (and most important) ally, was compelled to say that "If the peace option is rejected due to the Israeli arrogance, then only the war option remains, and no one knows the repercussions befalling the region, including wars and conflict that will spare no one, including those whose military power is now tempting them to play with fire."

With regard to Palestine, while Bush's stand is extreme, it has its roots in earlier policies. The week in Taba in January 2001 is the only real break in US rejectionism in 30 years. During the Oslo years, the US-Israel hinted at joining the international consensus, but made sure it would be very difficult to implement by steady increase in settlement, the rate peaking in 2000. The US also strongly supported earlier Israeli invasions of Lebanon, though in 1982 and 1996, it compelled Israel to terminate its aggression when atrocities were reaching a point that harmed US interests.

Unfortunately, one can generalize a comment of Uri Avnery's about Dan Halutz, who "views the world below through a bombsight." Much the same is true of Rumsfeld-Cheney-Rice, and other top Bush administration planners, despite occasional soothing rhetoric. As history reveals, that view of the world is not uncommon among those who hold a virtual monopoly of the means of violence, with consequences that we need not review.

MY: What is the next chapter in this middle-eastern conflict as you see it?

NC: I do not know of anyone foolhardy enough to predict. The US and Israel are stirring up popular forces that are very ominous, and which will only gain in power and become more extremist if the US and Israel persist in demolishing any hope of realization of Palestinian national rights, and destroying Lebanon. It should also be recognized that Washington's primary concern, as in the past, is not Israel and Lebanon, but the vast energy resources of the Middle East, recognized 60 years ago to be a "stupendous source of strategic power" and "one of the greatest material prizes in world history." We can expect, with confidence, that the US will continue to do what it can to control this unparalleled source of strategic power. That may not be easy. The remarkable incompetence of Bush planners has created a catastrophe in Iraq, for their own interests as well. They are even facing the possibility of the ultimate nightmare: a loose Shi'a alliance (including Shi'ite-dominated Iraq, Iran, and the Shi'ite regions of Saudi Arabia), controlling the world's major energy supplies, and independent of Washington ­ or even worse, establishing closer links with the China-based Asian Energy Security Grid and Shanghai Cooperation Council. The results could be truly apocalyptic. And even in tiny Lebanon, the leading Lebanese academic scholar of Hezbollah, and a harsh critic of the organization, describes the current conflict in "apocalyptic terms," warning that possibly "All hell would be let loose" if the outcome of the US-Israel campaign leaves a situation in which "the Shiite community is seething with resentment at Israel, the United States and the government that it perceives as its betrayer" (Amal Saad-Ghorayeb, Washington Post, 23 July).

It is no secret that in past years, Israel has helped to destroy secular Arab nationalism and to create Hezbollah and Hamas, just as US violence has expedited the rise of extremist Islamic fundamentalism and jihadi terror. The reasons are understood. There are constant warnings about it by Western (including US) intelligence agencies, and by the leading specialists on these topics. One can bury one's head in the sand and take comfort in a "wall-to-wall consensus" that what we do is "just and moral" (Maoz), ignoring the lessons of recent history, or simple rationality. Or one can face the facts, and approach dilemmas which are very serious by peaceful means. They are available. Their success can never be guaranteed. But we can be reasonably confident that viewing the world through a bombsight will bring further misery and suffering, perhaps even "apocalypse soon."

thumb?rev=rev_18Pitäisikö heidät viedä Guantamoon?


Ja muistakaa:

chomskymedia.gif